Blogiarkisto Heinäkuu 2011

Mitä on vihapuhe?

Sain edellisen postaukseni loppuun osuvan kysymyksen nimimerkiltä Krapa:

Olet sitä mieltä, että Halla-ahon tapa "lietsoo aggressiivista ilmapiiriä ja kasvattaa vihan koulukuntaa". Mikä on oikea tapa tehdä maahanmuuttokritiikkiä? Jos vaikkapa minä ryhtyisin nyt kirjoittamaan esseitä, joissa esittäisin rankkaa kritiikkiä nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan, mitä minun pitäisi tehdä eri tavalla kuin Halla-aho?

Erinomainen kysymys, joka osui suoraan sieluuni. Millä perusteella väitän, että tiukka kritiikki ja vihapuhe ovat eri asioita?

Vihapuheella tarkoitan kieltä, joka lietsoo tarkoituksellisesti aggressioita ja pyrkii vaikuttamaan lukijoihinsa niin, että nämä ryhtyvät vihaamaan tiettyä ihmisryhmää tai organisaatiota. Vihapuhe ei ole hetkellinen kiukunpuuska, vaan se on tavoitteellista ja loogista. Vihapuhe on myös parhaimmillaan – tai pahimmillaan – pirullisen tehokasta. Sitä luo nokkela sanankäyttäjä, joka osaa vedota yhtä aikaa tunteisiin ja järkeen.

Ennen kuin menen vihapuheen ominaisuuksiin, muistutan, että tämä postaus ei käsittele Halla-ahoa tai maahanmuuttoa. Nyt puhun kielenpiirteistä ja vaikuttamisen keinoista ylipäätään. Vihapuheen piirteitä on tietenkin useita, ja mitä useampi niistä toteutuu, sitä todennäköisemmin kritiikki on aggressioita lietsovaa. Yksi yksittäinen piirre ei siis vielä tee asiallisesta kritiikistä vihapuhetta.

1. Vihapuhe jakaa maailman mustavalkoisesti hyviin ja pahoihin.

Jos kritiikki on asiallista, sen kirjoittaja ymmärtää sävyerot: tosielämässähän ei ole olemassa kahta leiriä, vaan me ihmiset muodostamme mielipiteinemme jatkumon. Sen sijaan vihapuheen tarkoituksena on löytää "syyttömät hyvät" ja "syylliset pahat". Niinpä vihapuhe jakaa ihmiset vahvasti kahtia. Joko olet puolellamme tai olet meitä vastaan.

2. Vihapuhe haukkuu ja solvaa.

Koska muut ovat pahoja ja syyllisiä, heitä voi huoletta solvata. Solvauksen keinoja ovat perinteisten haukkumasanojen lisäksi vähättely, sarkasmi ja leimaaminen.

3. Vihapuhe on pitkäjänteistä ja yksipuolista.

Kaikki meistä ovat joskus vihaisia. Sitä paitsi hymistely on tylsää. Tässäkin blogissa on monta kiukkuista postausta, joissa on vihaista kieltä. Vihapuheeksi se muuttuu vasta, kun kohdistan raivoni samaan ihmisryhmään tai organisaatioon jatkuvasti, päämäärätietoisesti ja yksipuolisesti.

4. Vihapuheessa on perusteluja, mutta ne ovat usein yksipuolisia.

Vihapuhe ei ole pelkkä kiukunpuuska, vaan kirjoittaja perustelee väitteensä analyyttisesti. Perustelut ovat yleensä yksipuolisia: vastakkaista näkökulmaa edustavia tutkimuksia tai näkökohtia ei mainita. Vihapuhe ei tee myönnytyksiä, eikä se ymmärrä vastapuolta.

5. Vihapuhe on tietenkin kärkevää.

Kielellisiä keinoja ovat sarkasmi, ironia, kärjistykset, yleistykset ja yksinkertaistukset sekä syiden ja seurausten yksipuoliset oikomiset.

6. Vihapuhe kohdistuu aina ihmiseen, ihmisryhmään tai organisaatioon.

Vihapuhe ei hauku lakia vaan poliitikkoja. Vihapuhe ei kritisoi kaupan käytäntöjä vaan myyjää. Vihapuhe ei solvaa tuotoksia vaan niiden tekijää. Tarkoituksena ei ole väitellä tai keskustella asioista vaan etsiä syyllisiä.

7. Vihapuhe esiintyy useimmiten omissa, yhden asian foorumeissaan.

Vihapuheen täytyy saada vahvistajia ja kannattajia. Niinpä sitä esiintyy eniten yksipuolisilla foorumeilla, joissa muut äänet vaimennetaan porukalla tehokkaasti. Neutraali ja moniääninen foorumi ei ole luontevin paikka vihapuheelle.

* * *

Jos haluaa kirjoittaa tiukkaa kritiikkiä ilman vihapuheen leimaa, kannattaa karsia nämä piirteet minimiin – tai käyttää niitä harvakseltaan. Onneksi on olemassa muitakin keinoja, joilla tekstistä saa elävää ja mielenkiintoista.

Huomaathan, että vihapuhe voi edustaa mitä kantaa tahansa. Jos maahanmuuttoa käyttää esimerkkinä, niin vihapuhetta on sekä yhtäällä että toisaalla.

Edit 28.7.2011 klo 8.15:

Noista tekstinäytteistä kumpuaa vielä yksi piirre:

8. Vihapuhetta ei ole helppo tunnistaa, jos allekirjoittaa sen kannan.

Noista viimeisistä linkeistä en ensin suostunut myöntämään vihapuheeksi jälkimmäistä, koska jaoin sen kannan. Vihapuheen tunnistaa todennäköisemmin, jos on eri mieltä kirjoittajan kanssa. Silloin aggressiot ja yksipuolisuus pistävät helpommin silmään. Jos taas kannattaa kirjoittajaa, vihapuhetta pitää vain napakkana, osuvana ja ehkä vähän provosoivana tekstinä.

Edit 1.8.2011 klo 8.05:

Jotkut lukijat ovat erehtyneet luulemaan, että haluan kieltää vihapuheen lailla. Väärin luettu. Minä haluan vain määritellä vihapuheen, jotta pystymme yhdessä toteamaan sen moraalisen arveluttavuuden. Sitä kuitenkaan EI pidä kieltää lailla – niin kuin ei nakkikioskijonossa tönimistä tai nenän kaivamistakaan.

Mikä on yllytystä?

Kirjailija-toimittaja Pekka Manninen kirjoitti erinomaisen postauksen Norjan verilöylystä ja maahanmuuttokriitikoista.

Olen aina pitänyt kansanedustaja Jussi Halla-ahon ajatusmaailmaa vastenmielisenä, mutta vasta Pekka Mannisen ansiosta tajusin Halla-ahon ovelan taktiikan.

Halla-aho pitää yllä vihapuhetta, maalailee uhkakuvia, leimaa kokonaisia väestöryhmiä, osoittaa vihollisia, löytää syyllisiä - ja hän tekee kaiken tämän pirullisen älykkäästi ja nerokkain retorisin keinoin. Huomatkaa, että Halla-aho ei itse koskaan ryhdy konkreettisiin fyysisiin toimiin eikä kehota niihin. Sen sijaan hän "vain" lietsoo aggressiivista ilmapiiriä ja kasvattaa vihan koulukuntaa.

Näillä keinoilla Halla-aho saa ympärilleen seuraajia, jotka ovat valmiita toteuttamaan Halla-ahon omat henkilökohtaiset aggressiot fyysisin keinoin. Näin Halla-aho voi - kuten Manninen sanoo - pestä kätensä koko puuhasta ja jatkaa kirjoituksiaan. Hän voi katsoa, kuinka sairaat seuraajat toteuttavat hänen salaisen toiveensa, ilman että hänen itsensä tarvitsee liata käsiään ja pilata mainettaan.

Kaiken lisäksi mistään tästä ei jää todisteita. Halla-aho on kuin älykäs koulukiusaaja, joka yllyttää epäsuorasti tyhmempänsä ja isompansa hakkaamaan viattoman sivullisen. Yhteiskunta tuomitsee vain hakkaajat, ja manipuloija saa rauhassa jatkaa puuhiaan.

Ihailen Halla-ahoa kirjoittajana. Hän on taitava löytämään oikeat sanat, nasevat vertaukset ja sarkastiset kiteytykset. Ikävä juttu, että nämä keinot ovat aggressiivisen ja mustavalkoisen* maailmankuvan palveluksessa.

* tulkittavissa sekä konkreettisesti että kuvaannollisesti

Ei oo totta - rekisteröity tavaramerkki

Yllätyin eilen iloisesti, kun PRH muisti minua kirjeellä: olen saanut rekisteröityä itselleni Ei oo totta -tavaramerkin.

Mitä ihmettä sillä teen?

Lähinnä halusin varmistaa, että kukaan ei ryhdy tekemään bisnestä blogini varjolla. Nyt kukaan ei voi kirjoittaa Ei oo totta -nimistä kirjaa, perustaa sen nimistä lehteä tai pitää Ei oo totta -koulutuksia.

En kuitenkaan lähde Valion kaltaiseksi poliisiksi. Jos joku kirjoittaa blogiinsa postauksen otsikolla Ei oo totta, niin siitä vaan. En myöskään ryhdy käräjöimään, jos joku yrittää tehdä bisnestä nimellä "Ei oo potta" tai "Ei oo rotta". (Näistä innovatiivisista nimiehdotuksista krediitit kuuluvat Suomen ihkuimmalle* juristille Jussi Karille.)

PS. Rekisteröin itselleni muutakin: Joku tolkku -tavaramerkin ja jokutolkku.fi-domainin. Tämä nimi liittyy uuteen koulutuskonseptiini, mutta kerron siitä enemmän sitten syksyllä.

*En tunne muita juristeja.

Digitaalinenmarkkinointi.net rahastaa toisten teksteillä

Tuukka Rantamäki postasi eilen viestintätoimistossa opituista asioista. Äsken hän meilasi minulle: nopea copycat on ehtinyt varastaa hänen tekstintä.

Tuukan löytämä roskasivusto ei ansaitse linkkiä, mutta jos haluat kopioida tämän osoitteen selaimeesi, niin löydät laittoman kopion Tuukan jutusta:

digitaalinenmarkkinointi.net/2011/07/22/4-asiaa-jotka-olen-oppinut-viestintakonsulttina/

Kopiopostauksen lopussa on kyllä linkki Tuukan alkuperäisartikkeliin, mutta juttu on julkaistu yhtä kaikki ilman kirjoittajan lupaa ja kaiken lisäksi rahantienausmielessä. Roskablogin pitäjä yrittää rahastaa Googlen maksullisten mainosten avulla. Älkää missään nimessä klikatko mainoksia.

Digitaalinenmarkkinointi.netin ylläpitäjästä ei ole tietoa, mutta laatu on jotain surkean ja säälittävän välillä. Ylläpitäjä on kirjoittanut itse kokonaista 16 sanaa, ja niissäkin on puolessa kirjoitusvirhe.

Nyt on ajateltu kuvatekstiä

Nopea havainto Uuden Suomen uutisesta: kuvatekstin tekeminen on tainnut jäädä vähän kesken.

Tällaiset mokat ovat kuin siilejä: niitä näkee silloin tällöin, ne ovat harmittomia ja hellyttäviä – ja niitä on hauska bongata.

Oi verokarhu, onko tämä ansa?

Talouselämä kertoi Keskisuomalaisen uutisoineen, että pullonkeräystuloista pitää maksaa vero. Eihän tämä sinänsä ole mikään ihme. Kaikesta tulosta pitää maksaa vero, paitsi jos tulot ovat pieniä.

Sen sijaan kannattaa ihmetellä veroilmoituksen rastitettavaa ruutua "Veronpalautukseni saa käyttää puolison hyväksi." Jos siis avioparista toinen saa kymppitonnin mätkyjä ja toinen saa kymppitonnin palautusta, voi laittaa rastin ruutuun: sen ansiosta palautukset kuittaavat mätkyt.

Eikös tämä ole lahja, joka on veronalaista tuloa?

Verotuksessahan puolisoiden tulot ovat erilliset, ja kaikista suurista lahjoista on ilmoitettava verottajalle.

Verottaja ei kai vielä ole huomannut tätä porsaanreikää, mutta parhaimmillaanhan se voisi ottaa tästä kymppitonnista 7 % lahjaveroa, jolloin pariskunnan maksettavaksi jää 700 euroa mätkyjä. Vai onko tämä veroilmoituksen rastitettava ruutu se ainoa poikkeus, jolloin lahjaveroa ei peritä?

Olemme siippani kanssa rastittaneet ruudut joka vuosi puolin ja toisin, mutta ehkä tämä on ansa? Jonain kauniina verotusvuonna karhu tulee ja ottaa siitä lahjaveron.

Kuulostaako Ingmariini Oivariinilta?

Huh. Korkein hallinto-oikeus on nyt kertonut Arla Ingmanille, että Ingmariini-tuotenimeä ei saa käyttää. Nimi kuulemma on liian lähellä Valion Oivariini- ja Voimariini-nimiä.

Olen aina luullut, että Ingmariinin nimi tulee sanoista Ingman + margariini. En ole koskaan sekoittanut Valion ja Ingmanin tuotteita, koska Ingmariinin nimikin kertoo, mikä firma sen on valmistanut.

Sitä paitsi hyvällä tuotteella on aina kopioijia. Siitä tietää, että on huipulla, kun samankaltaisia tuotteita alkaa tulla enemmänkin. Olisin äärimmäisen imarreltu, jos joku alkaisi tehdä tietokirjoja nimellä Matleena Mortesuo - enkä missään nimessä haastaisi copycatia oikeuteen.

Ingmariini ja Oiva-Voimariini ovat tuotenimiä, joilla on faktisesti enemmän eroja kuin yhteisiä piirteitä. Erot syntyvät a) äänteistä b) sanan visuaalisesta ulkoasusta ja c) sanojen merkityksistä. Jos näin erilaiset tuotenimet muka "voidaan sekoittaa", niin sittenhän Kaija Kärkisen kannattaisi haastaa Kaija Koo oikeuteen. (Tai päinvastoin.)

Itse asiassa suosittelen, että Valio haastaa oikeuteen lounasravintola Vallesmannin, koska sen nimi muistuttaa Oltermannia - ja kenties Vallesmannilla on tarjolla itse tehtyä juustoa, joka ratsastaa Oltermannin maineella.

Lisäksi Valion on hyvä haastaa oikeuteen Satamaito, jolla on Casilus-piimä. Perskatti, sehän voi mennä sekaisin Gefiluksen kanssa!

KHO:n päätös on iso asia – isompi kuin ensilukemalta luulisi. Tämä vaikuttaa radikaalisti markkinoijien toimialaan. Voiko mitään uutta tuotetta enää lanseerata, jos sillä sattuu olemaan muutama yhteinen kirjain jonkin olemassa olevan tuotteen kanssa?

KHO:n kanta kertoo, että joskus päätöksiin ei vaikuta se, kenellä on parhaat perustelut, vaan se, kenellä on parhaat lobbaajat.

Kiroile - esiinnyt eduksesi

Kävin muksujen kanssa Kodin Terrassa. Lapsiperheiden parkkiruudut olivat täynnä, joten jouduin jättämään autoni kauemmaksi.

Etummaisessa lapsiparkkiruudussa komeili Lapti-firman auto. Keksin parkkeeraukselle kaksi selitystä:

1. Lapti käyttää lapsityövoimaa.
2. Laptin työntekijät eivät tunnista lapsiparkkimerkin tarkoitusta.

Kun kävelin auton ohi, Terrasta tuli Lapti-paitainen mies, joka kantoi yhtä tasoiteämpäriä. Ilahduttava keskustelumme eteni näin:

Minä: Sulla ei taida olla lapsia siellä autossa.
Lapti: No ei ole ei!
Minä: Tämä on lapsiparkkiruutu.
Lapti: Mulla on v**tu raskasta kannettavaa. Onko se nyt jum**auta iso rikos jos parkkeeraa autonsa tähän?
Minä: Saan varmaan ottaa tästä kuvan?
Lapti: No saat, ja pistä se vaikka etusivulle!
Minä: Kiitos. Itse asiassa laitan ne blogiini. *Otan kuvat samalla kun mies menee autoon.* Saanko vielä nimesi?
Lapti: Mitäs v**tua se sulle kuuluu?
Minä: Ajattelin vain, että kun sain julkaisuluvan, niin haluatko kuvan alle nimesi?
Lapti *paiskaa oven kiinni ja ajaa pois*

Kannattaa varmasti teettää Laptilla remontteja. Sieltä saat kotiisi kiroilevan remppahepun, joka ei osaa lukea eikä myöntää mokiaan. Lisäksi hän on valinnut ammatikseen ruumiillisen työn - mutta ei jaksa kantaa yhtä ämpäriä kymmentä metriä pitemmälle kaupan ovesta.

Ohessa vielä kuvat kaikkien mielenpiristykseksi.

Onneksi Tuomas ei kertonut kenellekään

Muistattehan, että Facebookin yksityisyysasetukset ovat oletusarvoisesti väljät, ellei niitä itse korjaa tiukemmiksi. Openbook-sivustolta löytää vaikka mitä. Tätäkään heppua en tunne, mutta näin hän meille kertoo:

Ja vaikka Tuomaksen profiili ei olisikaan julkinen, niin toivon hänen tajuavan kaksi asiaa:

1. Salaisia asioita ei kannata kertoa edes rajatulle porukalle Facebookissa.
2. Kännissä ajaminen on a) typerää b) vaarallista c) rikollista.

Ei muuta kun Arvopanttiin!

Lounastin viime viikolla Tampereella Powerblogin Jani Hovilan kanssa. Kerroin Janille nähneeni matkalla oivallisen mainoksen. Arvopantti iskee naulan kantaan tällä lupauksellaan:

Arvopantin teesi on loistava. Se korostaa ihmisarvoa ja madaltaa kynnystä tulla sisään. Jani totesi osuvasti: "Siinä on jälleen yksi ostamisen este poistettu."