Blogiarkisto Huhtikuu 2011

Hävettää: talossani on siivooja

Paraikaa talossamme on kolmen nuoren naisen tehotiimi, joka puunaa lattiat, pyyhkii pölyt, pesee vessat ja putsaa keittiön. Löysin Mrs. Cleanin perinteisesti puhelinluettelosta, joten firma on minulle aivan uusi. Alku näyttää tosi hyvältä: Ida, Krista ja Benita ryhtyivät siekailematta työhön.

Ensin hävetti tilata siivousfirmaa kotiini. Enkö itse osaa siivota? Olenko laiska ja saamaton elitisti? Pitäisikö minun puunata paikkoja vähän etukäteen, niin siivoojat eivät joutuisi kauhistelemaan kotiani?

Kun mainitsin kavereille siivousfirmasta, vastaanotto oli vaisu - joillain ehkä jopa paheksuva.

Nyt 2010-luvulla olemme samassa tilanteessa kuin 1950-luvulla kampaajien kanssa. "Kamalan elitististä!" "Kyllähän tukka pitää pystyä itse leikkaamaan." "Rahat kannattaisi käyttää johonkin fiksumpaan."

Meidän perhe ei ole mikään rikas perhe. Olemme tavallinen työtä tekevä talous: kaksi lasta, kaksi aikuista, koira ja auto. Emme matkustele tai shoppaile, vaan sijoitamme ylimääräiset rahat kotiin. Yleensä teemme remonttia, mutta tällä kertaa muutama satanen menee siivoukseen.

Sitä paitsi ainahan tolkutetaan, että palvelujen ostaminen on ekologisempaa kuin tavaran ostaminen tai matkailu. (Yritän tässä kiillottaa ekologista sädekehääni.)

Lisäksi ammattilainen on osaavampi ja tehokkaampi. On itse asiassa yhteiskunnan etu, että kaikki tekevät sitä, mitä parhaiten osaavat. Jos siivoaisin nyt kotiani, en pystyisi tekemään ministeriön tilaamaa työtä loppuun. (Yritän tässä kiillottaa yhteiskunnallista sädekehääni.)

Silti tunnen noloutta. Kunnon perhe siivoaisi kyllä itse kotinsa.

Vappuaforismeja joka lähtöön

Viime vappuna kirjoitin vappurunon, joten jatketaanpa perinnettä. Tällä kertaa tarjoilen laadukkaita aforismeja, sananlaskuja ja puujalkavitsejä, joiden uskon elävän ihmiskunnan huulilla pitkään.

Ei tippaleipä tapa, sanoi kondiittori keliaakikolle.

Miksi persu leijuu heliumpallon yläpuolella? Persun puheet ovat heliumia kevyemmät.

Terassikauden alkamisen merkkejä voi tarkkailla vanhan sanonnan mukaan: Kuu kiulusta kesään, puoli kuuta kupposesta, viskilasista vähäsen, pikarista ei päivääkään.

Vuosisatojen aikana myös ihminen on muuttunut. Simasuun, pellavapään ja sinisilmän tilalle ovat tulleet siiderisuu, polyesteripää ja #3366CC-silmä.

Uusi kansanedustaja Teuvo Hakkarainen (persu) on julkistanut serpentiinille suomalaisemman nimen: pikakäännytys. "Suomi ja suomen kieli suomalaisille, ja minareetinrakentajat pois Suomesta, oo-oo!" kommentoi Teuvo tuoreeltaan EU-tuilla ylläpidetyn sahansa portailta.

Julkaisukynnykseni on tänään hävettävän matalalla. Pahoittelen tilannetta.

Aurinkoista vappua!

Luottokunta, kerro meille mitä tehdä

Jo viime viikolla uutisoitiin, että Sonyn Playstation-nettikauppa on jouduttu sulkemaan, koska joku oli murtautunut sinne.

Luin uutisen vasta tiistaina Taikapäiviltä palattuani, ja ensimmäinen mieleen tullut ajatus oli:

Entäs luottokorttini tiedot, joilla olen ostanut muutaman SingStar-kappaleen? Ovatko ne turvassa?

Uutisessa ei kuitenkaan puhuttu mitään tietovuodosta, joten en reagoinut asiaan. Tänä aamuna Hesari mainitsi tietovuodosta.

Menin äsken Luottokunnan sivuille. Siellä ei ainakaan vielä kerrottu ohjeita, vaikka Sonyn kauppa on ollut suljettuna jo viikon ajan ja tietovuodon uhka on ollut koko ajan olemassa.

Kurkkasin Twitteristä, onko Luottokunta siellä. Ei ollut. Sitä kautta olisi ollut kätevä kysyä ohjeita, mutta turha toivo. Luottokunta ei auta sosiaalisessa mediassa. Puhelimitse saan kyllä apua, mutta asiakaspalvelunumero aukeaa vasta kahdeksalta.

Onneksi olen mentalisti, joten ennustan tulevaisuuden:

Luottokunnan asiakaspalvelussa on vartin päästä valtava ruuhka, kun kaikki suomalaiset Playstation-asiakkaat soittavat sinne ja kysyvät ohjeita.

Luottokunta, hus heti liikkeelle! Tiedottakaa nopeammin ja monessa kanavassa: omilla kotisivuilla, Twitterissä ja Facebookissa. Yhdellä tiedotteella saisi karsittua suuren osan puheluista, kun asiakkaat löytäisivät kirjalliset toimintaohjeet.

Raportti Taikapäiviltä

Partion ja keskiajan lisäksi kolmas harrastukseni on taikuus. Olen siinä säälittävä aloittelija, mutta taitoja karttuu koko ajan lisää.

Lauantaista maanantaihin olin ensimmäistä kertaa Taikapäivillä Kouvolassa. Tämän blogin lukijat eivät ole taikureita, joten kokoan yhteen sellaisia havaintoja, joiden uskon kiinnostavan kaikkia.

1. Vain kourallinen ulkopuolisia oli katsomassa maailman huippuja.

Suomessa esiintyy harvoin maailman huipputaikureita. Nytkin tarjolla oli upeita nimiä, mutta katsomossa oli silti kymmeniä tyhjiä paikkoja. Lippujen hinnat ovat halpoja ja Kouvola-talo on keskellä kaupunkia, joten olin hämmästynyt yleisökadosta. Kaikki tapahtuman osallistujat – noin 200 taikuria – olivat ilman muuta paikalla, mutta yleisölippuja oli myyty yllättävän vähän.

2. Taikuus ylittää sukupolvirajat.

Hämmästyin siitä, että Taikapäivillä 14-vuotias taikuri voi opettaa 40-vuotiaalle taikurille juuri keksimänsä tempun*. Lapset ja nuoret kulkevat aikuisten joukossa yhdenvertaisina: he kuuntelevat luentoja ja harjoittelevat temppuja. Ikähaarukan toisesta päästä mukana olivat Matti Nurminen* ja Solmu Mäkelä. Sunnuntai-illan yhdessä korttisessiossa valvoimme aamukuuteen asti: vanhin oli arviolta 50-vuotias ja nuorin 15-vuotias.

* Taikurit eivät muuten yleensä käytä sanaa temppu, vaan usein se on rutiini. Tässä käytän kuitenkin tutumpaa sanaa.
** Wikipediassa ei ikävä kyllä mainita Matin hahmoa, Taikuri Höperöä.

3. Taikuus ei ylitä sukupuolirajoja.

Naistaikurit ovat harvinaisia, joten he kohtaavat kahdenlaista suhtautumista:
A) Naistaikuria luullaan avustajaksi tai miestaikurin tyttöystäväksi. Itse en onneksi kokenut tätä, mutta hyvä kaverini Sini sai aluksi kuulla näitä epäilyjä.
B) Minun alkeellisia temppujani kehuttiin maasta taivaisiin, joten sain turhia lisäpisteitä vain siksi, että olen nainen. Tämä on tietenkin aika herttaista, mutta kehittävä palaute jäi saamatta. Jos kokeilen jotain temppua ensimmäistä kertaa elämässäni ja vieläpä ammattitaikureiden edessä, jotain parannettavaa löytyy taatusti.

4. Isoimmat elämykset olivat oivaltamisessa.

Tutustuin viikonlopun aikana vaikka mihin: uusiin temppuihin, uusiin ihmisiin, uusiin sanoihin ja uusiin paikkoihin.

Isoimmat elämykset ovat kuitenkin oivalluksessa, kun oman ajattelun rajat laajenevat.

Jay Niemi taikoi vaatteistaan 70-senttisen elävän papukaijan, joka lensi kunniakierroksen yleisön yläpuolella. Tajusin vasta nyt, kuinka rajallinen havaintokykymme on ja että mistä tahansa mahdottomasta voidaan tehdä mahdollista.

Armando Lucero on kehittänyt lähitaikuuttaan jokaista pientä liikettä myöten. Kun hän kertoi luennollaan jokaisen sormenliikkeen tarkoituksen, selitti tempun kehittämisen vaiheet ja havainnollisti eleiden eroja, silmäni avautuivat jälleen kerran. Pienellä sormenheilautuksella voi olla valtava merkitys. Vaikka osaan jonkin tempun, se ei vielä riitä. Pienillä asioilla voin tehdä tavallisen hyvästä tempusta loistavan.

Armando Luceron sanoin "Magic is like making love. You build tension slowly move by move, give relief and then build tension again. That way you can make the climax higher and more intense. Magic is just like making love."

Ei saa käyttää partavettä

Eilen kadulla tuli vastaan nuori kloppi: ehkä 18-vuotias, veltto ryhti ja likaiset farkunpolvet. Tupakka roikkui suupielessä ja ilme oli vastenmielisen passiivinen.

Kun heppu kulki ohitseni, puolen sekunnin ajan mielessäni kävi bum-chicka-wah-wah-ilmiö. Älyttömän miehekäs tuoksu jotain tunnistamatonta partavettä.

Vilkaisin taakseni ja palauduin välittömästi normaaliin olotilaan. Vaikka olisin 18-vuotias sinkku, en koskisi ohikulkeneeseen heppuun pitkällä tikullakaan.

Siitä huolimatta sen puolen sekunnin ajan reagoin hyvään tuoksuun.

Tämän vuoksi vaatimuslistani koulutuksen tilaajalle pitenee:

• Pöydät U-muotoon, jos mahdollista.
• Kaksi fläppitaulua on välttämätöntä.
• Runsaasti fläppipaperia ja tusseja.
• Yhdelläkään osallistujalla ei saa olla partavettä.

Niille, jotka eivät itse osaa keksiä Facebook-statuksiaan

Kas tässä. Olen kehitellyt muutaman statuksen niille, jotka eivät itse osaa keksiä omia tilapäivityksiään Facebookiin. Mukana on joka makuun sarkasmia, poliittista huumoria, idealismia ja kansanvalistusta.

1. Mitä tuo meteli on? Se on persu posliinikaupassa.

2. Nyt on perheviikko! Jos pidät siskostasi, veljestäsi, vanhemmistasi, lapsestasi tai jostain kumman syystä jopa puolisostasi, niin sano se hänelle suoraan. Tai tee hänelle voileipä. Kopioitu FB-status ei paljoa lämmitä.

3. Tänään on tärkeä päivä: arkipäivä. Juuri tänään voit hymyillä vastaantulijalle tai auttaa naapurin mummoa portaikossa. Juuri tänään voit antaa istumapaikkasi bussissa toiselle ja pitää ovea auki lähimmäisellesi. Kopioi tämä statukseesi, jos välität kanssaihmisistäsi!

4. Nyt on statusviikko! Jos et osaa kirjoittaa mutta osaat copypastettaa, lisää tämä statukseesi.

Näitä saa hyödyntää ihan vapaasti. Lähde olisi toki kiva mainita, mutta eihän tekijänoikeuksia yleensäkään huomioida kiertostatuksissa.

Anteeksi. Olen tänään aamuäreä.

Edit klo 12.03: Näitä pyydettiin lisää, joten tässä on pari teineille ja nimilläratsastajille:

5. Siis mä en niinQ kestä Tokio Hotel on nii ihQ!!!!111 Tokio Hotel rulezzzz <3 <3 <3

6. Tänään ohjelmassa palaveri Alexin kanssa, jonka jälkeen treffaan Marcon. Mikään ei voita kunnon keskustelua ulkoministerin ja tanssija-juontajan kanssa. Huomenna sitten Tarjan kanssa pressalinnaan lounaalle!

Ei kysymyksiä blogipostauksen loppuun

1. Kysymys tuntuu helposti päälleliimatulta ja teennäiseltä, jolloin se vaikuttaa kommenttien kalastelulta. "Mitä mieltä olette?" "Onko teillä mielipidettä tästä?" Useimmat lukijat eivät halua reagoida kalasteluun.
2. Joskus kysymys on vain retorinen (eli ei edes ole tarkoitettu vastattavaksi) tai se on liian itsestään selvä. Kysymys on laadittu vain kysymisen pakosta, eikä siihen voi vastata tuntematta itseään idiootiksi. "Onko tärkeää varmistaa, että ihmisoikeudet toteutuvat?" Samaan kategoriaan kuuluvat peruskoulujen opettajien itsestään selvät kysymykset, joihin oppilaat eivät vastaa, koska kysymys on liian helppo.
3. Joskus taas kysymyksessä on niin vahva sävy tai taustaoletus, että siihen on vaikea vastata kumoamatta ensin oletusta. "Oletko jo lopettanut nimettömän p**kanpuhumisen keskustelupalstoilla?"
4. Jos kysymys käsittelee tiettyä aihealuetta, lukijan on hankala ottaa esille jotain muuta teemaa kysymyksen ulkopuolelta. Jos utelisin postauksen lopussa "Bloggaatko sinä?", lukijan on vaikea kertoa hauskaa tarinaansa, joka käsittelee vaikkapa serkun blogikokemusta.

Oletko jo itse lopettanut turhien loppukysymysten tekemisen?

Palosireeni soi! Mitä teen?

Heräsin eilen aamulla Sokos-hotelli Aleksanterissa palosireenin ääneen. Yleensähän ne ovat vääriä hälytyksiä, mutta silti on järkevää toimia sen mukaan, kuin tilanne olisi oikea. Jäin miettimään, pitääkö huoneeseen jäädä vai pitääkö poistua. Niinpä luin ovesta ohjeet.

Olin juuri herännyt, enkä ryhtynyt taiteilemaan piilolaseja silmiin. Yritin unenpöpperöisenä hahmottaa, mitä pitää tehdä. Ohjeistus oli hämärässä ovensuussa, enkä saanut siitä kunnolla selvää. Yritin tavata sitä ja silmäilemällä huomasin, että huoneesta pitää poistua.

Puin ylleni ja painuin portaita pitkin respaan. Savua ei ollut tietenkään missään.

Kun tulin alakertaan, palosireeni sammui samaan aikaan. Varmistin vielä respasta, että hälytys oli väärä. Samalla ihmettelin ääneen:
– Portaikossa ei ollut ketään. Luottavatko kaikki muut asukkaat siihen, että hälytys oli väärä?
Respa hymyili ystävällisesti.
– Itse asiassa ovissa on ohjeet, että kun palohälytys tulee, pitää jäädä huoneeseen.

Menin takaisin ylös, laitoin piilolasit päähän ja luin ohjeen toistamiseen. Kyllä: sen alussa käskettiin jäämään huoneeseen.

Kuten huomaatte, yleisvaikutelma oli silti päinvastainen. Miksi ihmeessä?

Merkitsin kuvaan vihreällä käskyn jäädä huoneeseen. Lisäksi merkitsin oranssilla kaikki ne kohdat, jotka kehottavat poistumaan.

Sain sen vaikutelman, että huoneesta pitää poistua, eikä se ole ihme. Ohjeen pääsisältö oli se, kuinka rakennuksessa kuljetaan ja mitä saa ottaa mukaan.

Vinkki Sokos-hotelleille: jos teillä on jokin pääviesti, kirjoittakaa se isolla ja kertokaa siitä suuren kuvan kanssa. Sen sijaan poikkeusohjeet ja jatkotoimet kirjoitetaan ja kuvitetaan pienemmällä.

Jos tulisi oikea tulipalo, kuinkahan moni muu menisi käytävään unenpöpperöisenä tuon ohjeen perusteella?

Hotellihuone on ystäväni

Istun paraikaa Sokos-hotelli Aleksanterin huoneessa 621. Yritän yleensä välttää hotelliöitä viimeiseen asti, koska hotellikuolema on kamala.

Tällä kertaa sähläsin kuitenkin aikatauluni niin, että en ehtinyt kotiin yöksi. Niinpä kirosin itseäni ja varasin hotellihuoneen.

Minulle kerrottiin respassa, että saan hieman paremmin varustellun Lady's Superior -huoneen. Kun menin huoneeseen, siellä olevassa kirjeessä kerrottiin huoneen lisäominaisuuksista: hedelmiä, kosmetiikkaa, tuoreita naistenlehtiä ja kuntosaliohjelma. Ihan kivoja yllätyksiä.

Lisäksi pöydällä oli ystäväkirja. Mitä ihmettä se tekee huoneessani?

Avasin kirjan, ja se pahus oli hotellihuoneen oma ystäväkirja. Etulehdellä oli jopa kuva huoneesta.

Olin ensimmäinen kirjan täyttäjä, ja ilman muuta korkkasin opuksen:

Loistava kokemus! Olin toki ilahtunut pienistä lahjoista, mutta vielä enemmän ilahduin ystäväkirjasta.

Kun olen seuraavan kerran Helsingissä yötä, haluan ehdottomasti saman huoneen. Toivottavasti myös muut vieraat kirjoittavat itsestään ystäväkirjaan, niin voin lukea heidän ajatuksiaan myöhemmin.

Minä tykkään Haikosta, Porvoosta, fläppitaulusta ja Mikosta

Ensi viikolla on partioviikko, ja partiolaisilla on jo nyt meneillään "Huivita se, mistä tykkäät" -viikko.

Niinpä kuljetin tänään partiohuiviani mukana ja kuvasin asioita, joista tykkään.

Vanha Porvoo on upea paikka.

Inforin Mikko Yli-Erkkilä on aivan loistava yhteistyökumppani. Mikko tosin laittoi huivin ensin kaulaansa väärinpäin, mutta sain ohjeistettua häntä naurultani.

Koulutin tänään Kiinkon riveissä Haikon kartanossa. Kaunis paikka!

Lisäksi tykkään tietenkin fläppitaulusta.