Blogiarkisto Maaliskuu 2011

Ei muuta kuin bloggaamaan

Olen lähiaikoina usuttanut ihmisiä bloggaamaan, ja onneksi osa heistä on innostunut.

Kollegaani Liisa-Maria Patjasta sain yllyttää pitkään, ja lopulta hän suostui: Vuorovaikutin-blogista voitte lukea lisää.

Riikka Rytilahti aloitti bloggaamisen kaksi päivää blogikoulutuksen jälkeen: myös Niin tyypillistä -blogi sivuaa viestintää.

Lisäksi Aucorin Antti Tuppurainen kirjoitti tiiviin listan bloggausohjeistani Posterous-sivuillaan.

Olenko usuttanut muitakin? Kommenteissa voi ilmiantaa uusia blogeja.

Onx niinq Lohjal ketää?

Kuluneen viikon valmennuksissa törmäsin hämmästyttävään ilmiöön: pääkaupunkiseudulla asuu aikuisia, työssäkäyviä ihmisiä, jotka vähättelevät muualla asuvia.

Olen ollut naiivi ja luullut, että vain teini-ikäiset päästelevät tällaisia suustaan:

Ketä kiinnostaa, mitä jossain Nummi-Pusulassa tapahtuu?*

Asuuks Lohjal muka joku?**

Mutta ei, nämä tulevat aikuisten suusta.

* Vastaus: Vähintään asia kiinnostaa nummipusulalaisia, mutta muittenkin olisi syytä seurata, mitä Suomen kunnissa tapahtuu. Tai edes näytellä kiinnostunutta.

** Vastaus: Lohjalla asuu 39 000 suomalaista, mukaan luettuna Marjut Rolig ja Marzi Nyman (Wikipedian mukaan).

Kielioppikirja niille, jotka inhoavat kielioppia

Jes! Syyskuussa ilmestyvän kielioppikirjamme kansi on valmis. Tässä, olkaa hyvät:

Kirjoitan kirjan Liisa-Maria Patjaksen kanssa. Hän on huipputyyppi ja rakas kaverini. Suosittelen Liisan blogia lämpimästi.

Tavoitteenamme on saada aikaan opus, josta on apua kieliopin vihaajille. Kirja ei ole kattava esitys kieliopista, vaan sen avulla pilkku- ja yhdyssanasokeakin onnistuu saamaan suurimman osan kielioppimokistaan kuntoon.

Kaiken lisäksi haluamme selvitä ilman kielitieteen termejä. Jos joku on nukkunut äidinkielen tunneilla, hänelle on turha sanoa, että "subjektin ja predikaattiverbin on oltava kongruenssissa".

Edit klo 14:
Liisa ehti jo järjestää arvonnankin. Osallistu, niin voit voittaa yhden kielioppikirjan!

Olen avartuva diftongi

Nykypuhekielessä on Hämeen murteen piirteitä: diftongit avartuvat. Emme välttämättä sano huono tai hieno, vaan huano ja hiano.

Tämä kuuluu hyvin Ripsipiirakan hauskassa Rafaelin Enkeli -coverissa, jossa pohditaan, "kuka laittaisi niille edes kengät piäniin jalkoihin".

Nyt sain muistutuksen siitä, että itsekin sanon nimeni huolimattomasti:

Tiedän tiedän, kuva on surkea. Lupaan kaksi asiaa:
a) En aio ryhtyä pitämään valokuvablogia.
b) Hankin uuden kännykän, jossa on parempi kamera.

Kontaktilajeja kaikille

Pakotin viikonloppuna ei-partiolaiskaverini kokeilemaan sellaisia partioulkoilulajeja, jotka sisältävät enemmän tai vähemmän väkivaltaa. Kaikki pitivät lajeista (paitsi eniten vammoja saaneet), joten jaan nyt leikkivinkkini tämän blogin lukijoiden kanssa.

1. Makkaratehdas

Alkuasetelma
Tallo hankeen iso ympyrä, johon kaikki leikkijät mahtuvat väljästi. Jaa porukka tasan 2-4 joukkueeseen. Tallo jokaiselle joukkueelle ympyrän ulkokehälle pieni kotipesä, joka on heidän oma makkaratehtaansa. Aluksi kaikki joukkueet menevät omaan tehtaaseensa.

Pelin kulku
Kun peli alkaa, kaikki ryntäävät ympyrään ja yrittävät raahata vastapuolen pelaajia omaan tehtaaseen makkaralihaksi. Kun on joutunut tehtaaseen, sieltä ei enää pääse peliin.

Makkaratehdasta pelataan, kunnes ympyrässä on jäljellä enää yhden joukkueen jäseniä tai kunnes jostakusta vuotaa verta. Se joukkue voittaa, jolla on tehtaassaan eniten makkaranlihaa.

Rajoitukset pelitaktiikkoihin
Aseitten käyttö on kielletty.

2. Big Brother -piiri

Alkuasetelma
Tallo hankeen iso ympyrä, jonka kehälle mahtuvat kaikki pelaajat seisomaan noin kahden metrin välein. Aluksi kaikki seisovat kehällä tasaisin välein.

Pelin kulku
Kun peli alkaa, kilpailijat lähtevät juoksemaan myötäpäivään ja yrittävät ottaa edellä juoksevan kiinni. Hänet tönäistään hankeen. Takana olevaa ei saa tönäistä, vaan häntä pitää paeta. Suuntaa ei saa vaihtaa.

Jos kompastuu omiin jalkoihinsa, saa palata peliin. Jos joutuu tönäistyksi, on ulkona pelistä.

BB-piiriä pelataan, kunnes ympyrässä jäljellä kaksi kilpailijaa. Sen jälkeen he saavat vaihtaa juoksusuuntaa. Se voittaa, joka on viimeisenä pystyssä.

Rajoitukset pelitaktiikkoihin
Ympyrässä ei saa oikoa. Seipäitten ja keihäitten käyttö on kielletty.

3. Greenpeace

Alkuasetelma
Peliin tarvitaan puu, jonka ympärillä on tarpeeksi hankea. Jaa porukka puoliksi kahteen joukkueeseen. Kummallakin on peliaikaa kaksi minuuttia.

Ensin joukkue A tarttuu kiinni puuhun mahdollisimman tiukasti. Kun B:n peliaika alkaa, sen tehtävänä on kahdessa minuutissa repiä irti puusta niin monta vastustajaa kuin on mahdollista. Vastustajat saavat rynnätä takaisin kiinni puuhun, eli käytännössä heidän päälleen on jäätävä istumaan.

Kun kaksi minuuttia on kulunut, on A:n vuoro kiskoa B:n jäseniä irti puusta. Se joukkue voittaa, joka sai revittyä enemmän irti ihmisiä.

Rajoitukset pelitaktiikkoihin
Köysien ja kahleiden käyttö on kielletty.

* * *

Miksi ihmeessä kerron tällaisia huuhaajuttuja? Siksi että meillä aikuisilla on liian vähän tilaisuuksia leikkiä ja peuhata.

Kunnon kontaktitemmellys tekee hyvää muillekin kuin partiolaisille. Kokeilkaa vaikka.

Kinderistä trukkiin

Kokosimme kaveriperheen kanssa Kinder-munien pikkuleluja lapsille. Ihastelin, kuinka kummassa yllätysmunan suunnittelija saa tungettua monimuotoisen vekottimen pieneen tilaan. Munainsinööri on saanut olla tarkkana, että lelun osat mahtuvat muovikotelon sisälle. Kaiken lisäksi lelut uudistuvat joka vuosi.

Kaveriperheen DI-isä totesi, että siksi hänkin on töissä trukkitehtaalla. Kuulemma siinä on jotain samaa, kun saa kaikki palikat loksahtamaan paikoilleen.

Silloin ymmärsin ensimmäistä kertaa, miltä voisi tuntua insinöörinä oleminen.

Analogian voima on valtava. Kaverini olisi voinut kuvailla työtään vaikka kuinka paljon, mutta en olisi silti välttämättä saanut käsitystä siitä - tai ehkä en olisi jaksanut edes kuunnella. Sen sijaan trukkien vertaaminen Kinder-leluun kiteytti kaiken.

Hyvä analogia on kuin siivilän käyttö pastan keittämisen jälkeen. Sen avulla samea liemi katoaa, ja löydämme olennaisen.

Viisi riviä viikinkiä ja rulla kakkosluokkaa

Episodi I

Mies kaupan kassalla: Viisi riviä viikinkiä.
Myyjä *menee pelipäätteelle*: Tuleeko jokeria?
Mies kurtistaa kulmiaan: Mä sanoin että viisi riviä viikinkiä.
Myyjä *hämmentyy*: Tarkoitin että tuleeko jokeria siihen lisäksi?
Mies: Jos mä sanon, että viisi riviä viikinkiä niin se tarkoittaa että viisi riviä viikinkiä! Silloin ei tule mitään jokereita.

Episodi II

Nainen postissa: Tässä olisi näitä paketteja. Näissä kaikissa on merkit valmiina.
Postin myyjä: Loppuiko sulla merkit? Nyt meillä olisi uusi sadan kappaleen rulla merkkejä. Katsos miten kauniita!
Nainen: Joo, ne ovat kyllä kivoja. Mä otan sen rullan.

* * *

Lottoa ostava mies ei todennäköisesti ollut koskaan toiminut myyjänä. Hän ei tunnistanut lisämyyntikysymystä, vaan hän piti sitä jonkinlaisena tunkeiluna tai kritiikkinä muistiaan kohtaan.

Sen sijaan postissa asioinut nainen on toiminut asiakaspalvelijana. Hän todennäköisesti tietää, kuinka vaikeaa on joskus olla oma-aloitteinen lisämyynnissä.

Kysymys ei ole viisaudesta, vaan kokemuksesta. Suvaitsevaisimpia ovat ne, jotka ovat omakohtaisesti kokeneet jonkin asian. Sen sijaan tietämättömän on helppo olla tyly.

Älä alistu - anna syrjinnälle mahdollisuus!

Joku kristillisten nuorten porukka laati Älä alistu -kampanjan. Sen mukaan jokaisella on oikeus päättää itse omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan ja olla oma itsensä (kunhan ei ole homo). Jokaisella on myös oikeus torjua ulkopuolelta sanellut käyttäytymismallit (kunhan ei torju kristinuskoa).*

Asiaa ruotivat jo ansiokkaasti Mikko Rautalahti ja monet muut, mutta pakkohan minunkin on kantaa korteni kekoon.

Aikaisemmin luulin, että eettisten kampanjoiden tarkoitus on auttaa syrjittyjä ja suojella vähemmistöä. Nyt tajuan, että ajatteluni on ollut rajoittunutta. Enemmistön (tai valtaa käyttävän ryhmän) kannattaa ilman muuta ottaa niskoilleen marttyyrin viitta ja vaatia itselleen enemmän oikeuksia.

Tämän vuoksi toivon saavani rahoituksen seuraaville kampanjoille:

1. Älä hellitä - oikeuksia koulukiusaajille.
2. Älä lannistu - oikeuksia narsisteille.
3. Älä taivu - oikeuksia parittajille.

Jos haluat tulla kanssani välittämään näitä arvokkaita sanomia, pääset puhumaan pimeässä huoneessa kameralle. Olen jo kirjoittanut sinulle repliikitkin valmiiksi.

*Disclaimer:
1) Tämän postauksen tarkoitus ei ole arvostella uskontoa. Kommentteihin en siis kaipaa perusteluita kristinuskon puolesta tai sitä vastaan.
2) Tämän postauksen päämäärä ei ole myöskään pohtia sitä, mikä on "oikea" seksuaali-identiteetti. Tästäkään ei siis kannata keskustella.
3) Sen sijaan tämän postauksen aiheena ovat epäloogiset perustelut, tahaton komiikka sekä surkuhupaisa, selittelyä vaativa kampanja.

13 syytä perustaa blogi

Jos sinulla on jo oma blogi, tätä ei kannata lukea.

Jos sinulla ei ole omaa blogia, lue tämä ja perusta blogi.

1) Blogi on oppimisen väline.

Etsin tietoa, heijastelen oppimaani ja opin lisää keskustelijoilta.

2) Blogi on keino jäsentää ajatuksia.

Jos ajatukset ovat sekavia, ryhdyn kirjoittamaan. Punainen lanka löytyy parin rivin jälkeen.

3) Blogi on keino luoda henkilöbrändi.

Blogi on ainoa keino luoda itsestään koherentti kuva, joka näkyy myös hakukoneille. Lisäksi sosiaalisen median verkosto kasvattaa linkkien ja suositteluiden määrää.

4) Blogi on päivittyvä CV verkossa.

Kun minut googlaa, päätyy blogiini. Täältä voi lukea ajatuksistani, toiminnastani ja kirjoistani.

5) Blogi on tapa verkostoitua.

Ilman blogeja en olisi koskaan tavannut Jaria ja Anttia, Petteriä, Jannea tai Reettaa.

6) Blogi on tapa tehdä työtä.

Blogissa esiluetan tulevien kirjojen osuuksia, saan sparrausta ja juttelen ihmisten kanssa erilaisista havainnoista.

7) Blogissa on yksityisyrittäjän työyhteisö.

Kuulen kuulumisia muilta yrittäjiltä, vertailen kokemuksia, tuen ja saan tukea ja rupattelen mukavia.

8) Blogi opettaa kirjoittamaan.

Huomaan, mikä otsikko toimii ja mikä ei. Näen, mitkä sanat ja rakenteet aiheuttavat väärinkäsityksiä.

9) Blogi viihdyttää.

Blogeissa syntyy hauskoja keskusteluita ja yhteisiä vitsejä, ja niissä jaetaan kiinnostavaa tietoa.

10) Blogi on nykyihmisen verkkokoti.

Blogi on oma kotitalo verkossa. Kaikki muut sometilini Twitterissä, LinkedInissä ja Facebookissa johtavat kotiini.

11) Blogi on keino saada töitä.

Blogi on työnäytteeni. Jos se on hyvä, saan väistämättä yhteydenottoja potentiaalisilta asiakkailta ja työnantajilta.

12) Blogi on oma arkisto.

Blogiin voin kerätä mielenkiintoisia linkkejä ja artikkeleita, koota yhteen havaintojani ja esitellä tuotantoani. Kaikki on helposti haettavissa esiin ja hyödynnettävissä.

13) Blogi on itseilmaisun kanava.

Jos haluan hauskuuttaa tai purnata, teen sen. Jos haluan testata ilmaisuni rajoja tai tehdä rakenteellisia kokeiluja, teen sen.

Eihän sitä sovi suin päin rynnätä

Valmensin kahta eri ryhmää somekirjoittamisessa ja bloggaamisessa. Toinen valmennus oli opiskelijoille (Kirjoita itsesi töihin lauantaina) ja toinen oli työssä oleville (Dialogi verkossa eilen).

Kummassakin porukassa oli 9 naista, eikä kenelläkään heistä ollut blogia. Houkuttelin molempia ryhmiä bloggaamaan. Innostin, perustelin, oivallutin ja maanittelin.

Mikä oli ero?

• Opiskelijoista lähes kaikki ilmoittivat päivän lopussa alkavansa bloggaamaan.
• Työssä käyvistä useimmat sanoivat "miettivänsä bloggaamista vakavasti".

Mikä ihme meihin ammattilaisiin on mennyt, kun mitään ei voi ryhtyä tekemään heti?

Ensin täytyy pohtia motivaatioita, tutkia kalenterivaraukset, vertailla blogialustat, kysyä lupaa, analysoida seuraukset, laatia suunnitelma, puntaroida edut ja haitat, tehdä SWOT-analyysi ja varmuuden vuoksi vielä hyväksyttää blogin aiherajaus pomolla, puolisolla, kavereilla ja lapsilla. Lähikaupan kassankin mielipide olisi hyvä kuulla.

Sillä välin kuin työssä olevat pohtivat blogin aloittamista ja aikatauluttavat sen syksyyn 2012, opiskelijat ovat jo perustaneet bloginsa ja hankkivat kovaa vauhtia lukijakuntaa.