Blogiarkisto Helmikuu 2011

Puhu äänellä jonka kuulen

Lyhyt alustus aiheeseen:

Kielessä on erilaisia muotoja ja tekstilajeja. Alla olevista esimerkeistä saat kiinni, mitä tarkoitan.

Virkakieli: kierrätysjätteen lajittelupiste, päihdehuollon asiakas, varhaiskasvatuskeskus, evaluoida

Arkikieli: kierrätyspiste, juoppo, päiväkoti, arvioida

Lasten kieli: roskis, hassu setä, tarha, miettiä

Erilaisia kielimuotoja on tietysti kymmenittäin muitakin, mutta näillä kolmella pääsemme aiheeseen.

Teesini:

Jos kielenkäytön aihe ja kielenkäytön tekstilaji ovat eri maailmoista, todellisuus hämärtyy.

Tämän vuoksi on helppo siirtää päiväkoteja ja vanhainkoteja paikasta toiseen. "Varhaiskasvatuskeskuksia" ja "vanhustenhuollon kiinteistöjä" on paljon mukavampi pallotella kuin lapsia, vanhuksia ja hoitajia.

Vastaavia esimerkkejä hämärästä kielenkäytöstä, tekstilajista ja sanavalinnoista on kymmeniä.

Kela ei tunne termiä äitiysloma, vaan se puhuu vanhempainvapaasta. Jos äidit kuitenkin itse puhuvat äitiyslomasta, miksi samaa sanaa ei voisi hyödyntää Kelan viestinnässä?

Meillä oli pari viikkoa sitten tarhassa varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelu eli vasu-keskustelu. Siellä jutellaan lapsen kuulumisista, taidoista ja kokemuksista ja samalla katsotaan, miten tarha ja koti voivat yhdessä auttaa muksua uusien asioiden opettelussa.

Miksi hiivatissa näin tärkeän tuokion nimi on "varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelu"? Miksi se ei ole vain kasvatuskeskustelu? Tai vaikka tenavatunti?

Pitkä ja monimutkainen termi vie ajatukset kirjaamisiin, tavoitteisiin ja evaluaatioon, vaikka kyse on vain siitä, miten lapsi oppisi sanomaan r-kirjaimen ja odottamaan vuoroaan jonossa.

Kehitysehdotukseni:

Puhu sillä kielellä, jota puheenaihe itse käyttää. Muuten vieraannut hänen maailmastaan ja teet ulkokohtaisia päätöksiä.

Happoradio sanoo sen hyvin:

Puhu äänellä jonka kuulen, sanoilla jotka ymmärrän.

Seuraan sinua

Kaksi kiinnostavaa havaintoa viikonlopulta:

1) Kysymykseen on vaikea vastata kysymyksellä.

Harjoittelimme kaveriporukalla – Putouksen innoittamina – kysymysvuoropuhelua. Siinä pitää käyttää vain kysymyslauseita, ja koko harjoitus on tietysti improvisaatiota.

Homma menee jotakuinkin näin:

– Haluatko juotavaa?
– Miksi luulet niin?
– Miksi en saisi kysyä?
– Näytänkö janoiselta?
– No näytät... Eiku... Aaaargh!

Vaikka ohjeistaa koko ajan itselleen, että aloita kysymyssanalla, silti sitä jossain kohtaa vastaa toisen kysymykseen. Paras pari pystyi pitämään vuoropuhelua yllä reilun minuutin, mutta nopeimmillaan kisa oli ohi yhden kysymyksen jälkeen.

2) Englantiin on vaikea vastata suomeksi.

Soitin viikonloppuna äidilleni. Aikeenani oli kysyä, ovatko he kotosalla, jos menisimme käymään. Kysyin asiaa englanniksi, jotta vieressäni istuva jälkikasvu ei innostuisi asiasta liikaa:

– Is it OK, if we visit you today?
– Jeah, it's fine.
– Äiti, ei sun tarvitse puhua englantia siellä teillä kotona.

Bonuspäätelmä: Kuinka tämä ilmiö näkyy työssä?

On älyttömän helppoa lähteä peesaamaan toisia mielipiteissä, ilmaisutavassa tai toimintatavoissa. Se käy meiltä luonnostaan – olemmehan laumaeläimiä. Jotkut tietenkin lähtevät mukaan helpommin kuin toiset.

Kaikessa ei tietenkään kannata eikä tarvitse harata vastaan. Silti on hyvä tiedostaa, milloin peesaamisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Perheen kanssa ravintolassa

Istun jälleen Hämeenlinnan Huviretkessä kirjoittamassa. Viereiseen pöytään on tullut perhe viettämään vapaapäivää. Pöydässä on äiti, isä ja kaksi kouluikäistä tyttöä.

Keskustelu menee jotensakin näin:

Äiti toiselle lapselle: "Miltä maistuu?"

Isä puhelimeen: "Meidän kuusivaiheinen asteikko on aivan liian vaikea asiakkaalle."

Lapsi äidille: "Ihan hyvää."

Isä puhelimeen: "Jos se on viiskyt tonnii, niin asiakas laskee nopeasti siitä sen kappalehinnan."

Äiti toiselle lapselle: "Mitä sä tilasit?"

Isä puhelimeen: "Jos se on tonni kakssataa kuussa, niin se on viistoista tonnii vuodessa."

Toinen lapsi äidille: "Kanavartaan."

Jokainen vetäköön oman johtopäätöksensä perheen yhteisestä hetkestä.

Hillitse itsesi edes joskus

Negatiivisen palautteen antamiselle on kolme syytä:

1) Haluan muuttaa asioita.

Silloin palaute kannattaa antaa

• kirjallisesti, niin se kulkeutuu paremmin eteenpäin
• eritellen (Mikä meni pieleen? Mitä olisi pitänyt tapahtua?)
• tarkasti (Missä ja milloin tilanne tapahtui? Kuka oli paikalla?)
• ilman kirosanoja ja kiukunpuuskaa.

2) Haluan hyvityksen tai korvauksen.

Ks. edellinen lista, mutta lisää yksi asia:

• Kerro myös pettymyksestäsi, närkästyksestäsi tai pelästyksestäsi, mutta tee se neutraalilla tavalla.

Joskus korvausta ei tarvitse edes pyytää, vaan se tulee automaattisesti.

3) Haluan purkaa pahaa oloani.

Silloin kannattaa

• huutaa
• kiroilla
• tärvellä paikkoja
• syytellä toisia.

Älä kuitenkaan yritä selittää itsellesi, että pahan olon purkaminen oli "vain negatiivista palautetta, koska haluan muuttaa asioita". Räyhääminen ei koskaan muuta mitään, vaan se on pelkkä yritys saada oma stressi laukeamaan. Myönnä se itsellesi, kun seuraavan kerran huudat asiakaspalvelijoille.

Haluatko maistaa artesaania?

Kävin tänään Ruoholahdessa kahvilla. Siellä oli hieno mainoskyltti:

Olen itse asiassa hieman huolissani. Eivätkö artesaanitkin ole ihmisiä - saako niistä todella tehdä jäätelöä? Entä mistä tiedän, olenko artesaanille allerginen? Entä jos artesaanin sijaan olisi kannattanut ottaa mansikkaa?

Niin paljon kysymyksiä, niin vähän logiikkaa.

Junan myöhästyminen ei ole siivoojan syy

Tapahtui tänään junassa:

Konduktööri takanani istuvalle naiselle: "Teillä on taajamajunan lippu. Se ei ikävä kyllä kelpaa täällä IC:ssä."

Nainen: "No pakkohan mun on jollain matkustaa! Te ootte aina niin helvetin myöhässä, että mun on pakko hypätä ekaan junaan, joka asemalle tulee! Ei tää myöhästyminen ole mun eikä mun työnantajan vika!"

(Mieleni teki puuttua keskusteluun ja kysyä tädiltä, onko myöhässä olo sitten konduktöörin vika. Jätin kuitenkin kommentoimatta.)

Täti maksoi lippunsa mutisten ja kiitosta sanomatta.

Nainen lähti Pasilassa, ja jätti taaksensa tämän:

Rähisevä akka oli repinyt matkalippunsa palasiksi ja jättänyt sen penkille.

Kumpi on raivostuttavampaa: junien myöhästely vai se, että jotkut sääliöt kostavat sen henkilökunnalle?

Koulutusta VR:n tiedotuksen malliin

Olen päättänyt ryhtyä kouluttamaan samaan tapaan kuin VR hoitaa tiedottamisen matkustajille. Metodi menee näin:

Maanantaina meilaan asiakkaalle: ”Tulen keskiviikkona kouluttamaan.”

Tiistaina aamulla: ”Tulenkin jo tänään.”

Tiistaina iltapäivällä: ”Hups, en tullutkaan.”

Keskiviikkona ei laita asiakkaalle mitään viestiä.

Torstaina ilmaannun yhtäkkiä kouluttamaan ja ihmettelen, miksi osallistujat eivät ole paikalla. Myöhemmin ilmoitan, että koulutus myöhästyi osallistujien odottamisen vuoksi.

Suomen paras verkkosivusto -kilpailu huijaa jälleen

Tänään on blogeissa levinnyt uutinen siitä, kuinka Nova Trotters -niminen firma yrittää huijata ihmisiä "Suomen parhaat verkkosivut" -kilpailulla. Lisäksi se uhkailee bloggaajia oikeustoimilla, elleivät nämä poista kriittisiä postauksia sivuiltaan.

Harto Pönkä kuvaa casea hyvin blogissaan. Suosittelen lukemaan. Myös Vierityspalkki on kirjoittanut asiasta jo aiemmin.

Twitterissä levisi lisäksi Janne Heinikankaan hauska löytö verkkosivukilpailun kotisivuilta:

Siinä on taas mietitty verkkoteksti kohdilleen.

Mikä tämän postaukseni tarkoitus on? Haluan osaltani varmistaa, että kukaan ei hairahdu ottamaan osaa huijauskilpailuun. Mitä enemmän asiasta keskustellaan ja tietoihin linkitetään, sitä varmemmin hakukone löytää kriittiset uutiset. Pistäkää siis sana kiertämään - ja kiertäkää Nova Trotters kaukaa.

Kirjanmerkkejä IRL

Rustaamme Löytänän Jannen kanssa paraikaa Asiakaskokemus-kirjaa. Kirjaan liittyvä blogimme on täällä.

Käymme läpi paljon tausta-aineistoa ja merkkaamme kirjoihin kohtia, jotka ovat syystä tai toisesta tärkeitä. Janne on käyttänyt merkkeinä sinisiä Post-it-lappuja, mutta minulla ei ollut sellaisia.

Onneksi on olemassa karkkipussit.

Tartu julmaan bloggaushaasteeseen: #perjantaimopo

Keksin tänään pahan blogihaasteen, ja Jääskeläisen Janne suostui siihen pakotettuna mielellään.

Haasteen nimi on Perjantaimopo, koska se lähtee helposti käsistä.

Perjantaimopon idea:
- 12 bloggaajaa kirjoittaa blogiinsa tunnin välein viikonlopun ajan, ympäri vuorokauden.
- Jos ei ehdi postata ajoissa, putoaa pelistä.
- Jos nukahtaa kesken, putoaa pelistä.
- Jos yleisö on sitä mieltä, että postaukset eivät ole tarpeeksi laadukkaita, bloggaaja putoaa.
- Pelin voittaa se, joka postaa pisimpään.
- Jos sunnuntaiaamuna on useampia bloggaajia jäljellä, yleisö äänestää voittajan.

Kuka pääsee Perjantaimopoon?
- Pääset mukaan, jos sinulla on säännöllisesti ilmestyvä ja ammatillisesti orientoitunut media-, bisnes-, viestintä- tai vaikka someblogi. Valitettavasti rajaamme pois muoti-, sisustus-, ruoka-, vauva- ja kuulumistenvaihtoblogit.
- Mukaan mahtuu minun ja Jannen lisäksi 10 muuta bloggaajaa. Ilmoittaudu tämän postauksen kommentteihin.

Mitä voittaja saa?
- Jokainen pelaaja tuo voittopottiin vähintään 50 euron edestä jotakin sellaista rojua, jonka myös muut hyväksyvät palkinnoksi.
- Itse tarjoan pottiin 3 kpl kirjojani. Voittaja saa valita, mitkä opukset hän ottaa.
- Voittaja saa myös kunnian järjestää seuraavan Perjantaimopon ensi keväänä.

Milloin Perjantaimopo starttaa?
- Haaste alkaa pe 6.5. klo 18 ja päättyy äitienpäivän aamuna su 8.5. klo 6.*
- Postauksen on ilmestyttävä tasatunnein (10 minuutin viive sallitaan).
- Twitter-yleisö ehdottaa aiheita, joten kukaan ei pääse ajastamaan postauksia etukäteen.

Nyt tarvitaan kaksi Perjantaimopo-tuomaria
- Tarvitsemme tuomariparin, joka päättää postausaiheet ja kokoaa yhteen Twitteristä tulevat kommentit.
- Tuomarit päättävät myös sen, kenen bloggaajan aamuyön postaukset ovat niin huonoja, että hän putoaa pois surkean laadun vuoksi.
- Jos tiedät sopivan tuomarin, ehdota häntä (tai itseäsi) tämän blogin kommenteissa.

Täten päräytän Perjantaimopon käyntiin.

*Edit 6.5. klo 6.00: tämän postauksen kommenteissa päädyttiin lyhentämään aikaa 24 tuntiin: Perjantaimopo päättyy siis lauantaina klo 18.