Blogiarkisto Tammikuu 2011

Suomi-Soffa irtisanoo kohteliaasti ja ystävällisesti

Twitterissä Tuukka Häkkinen vinkkasi kuuntelemaan tämän äänitteen Suomi-Soffan irtisanomistilanteesta. (Kiitokset vinkistä myös tiedon välittäneelle Ville Grahnille.)

Kuunnelkaahan äänite läpi. Siinä painostetaan kaksissa miehin työntekijää irtisanoutumaan. Kielenkäyttö on yhtä sivistynyttä kuin argumentitkin.

Edit 3.2. klo 20.20: Jos haluat analysoida nauhan aitoutta, teethän sen nauhan julkaisupaikassa? Blogini ei ole sille pohdinnalle hedelmällinen alusta, koska suurin osa keskustelusta on muualla.

Pätevöidy koulutuksella, kokemuksella tai kosmetiikalla

On ilahduttavaa, että koulutusjärjestelmämme tarjoaa uusia vaihtoehtoja pätevöitymiseen. Perinteisen koulunpenkin lisäksi meillä on jo pitkään ollut oppisopimuksia, työelämään tutustumista, portfoliokoulutusta, ongelmalähtöistä oppimista ja vaihto-oppilasvuosia.

Erityisen mieltäylentävää on, että vaihtoehtoja on tullut viime aikoina lisää. Uuden pätevöitymisjärjestelmän nimi on Työtäkarttavan Rakennekynsijulkisuuden opinto-ohjelma eli TYRKKY, joka nojaa silikoniavusteiseen ja anatomiaperustaiseen oppimiskäsitykseen. TYRKKY-ohjelmasta ovat ensimmäisinä valmistuneet Johanna Tukiainen ja Martina Aitolehti laulajiksi sekä Henna Kalinainen näyttelijäksi.

Yleensä seuraava askel on politiikka, ja tätä kehitystä odotan innokkaana. Jos kolmikkomme perustaa oman puolueen, olen vilpittömästi sen takana. Nimi voisi olla vaikkapa Implanttipuolue tai Suomen Salarakkaat. Puolueohjelman tavoitteisiin kuuluvat silikonilisäkkeiden Kela-korvaukset, naimisiinmenon ja avioerojen nopeuttaminen sekä haastattelupalkkioiden verottomuus.

Uskon ilman muuta TYRKKY-järjestelmän voimaan. Se on innovatiivinen ja moderni tapa pätevöityä ammattiin. On hienoa, että vihdoinkin silikoniavusteista ja anatomiaperustaista ihmiskuvaa hyödynnetään koulutuksessa.

Odotan kiihkeästi ensimmäisiä asiantuntijoita, jotka valmistuvat tästä opinto-ohjelmasta. Olisi upeaa nähdä kasvatustieteellisessä paneelikeskustelussa väittelemässä vanhan maailman edustajat Liisa Keltikangas-Järvinen ja Kari Uusikylä sekä tulevaisuuden koulukunnan kasvatti Martina Aitolehti sylissään korvakoruinen vauva.

Nyt minulla on syy elää.

Synteesi taseen syvimmästä olemuksesta

Vielä tunti sitten minulla oli ongelma: en ymmärtänyt, mikä on tase, ja mitä tarkoittavat Vastaavaa- ja Vastattavaa-otsikot taseessa. Nyt pulma on ratkennut. Kiitokset aktiivisille lukijoille!

Päätin tehdä synteesin oppimastani, koska haluan vahvistaa muistijälkeä. Twitterin puolella moni muukin ihmetteli taseen merkitystä, joten jaan armollisesti ratkaisun kanssanne. (Kirjanpitäjät, korjaattehan, jos tajusin jotain väärin.)

Peruskäsitteet

Tuloslaskelma on yrityksen taloudelle kuin pitkittäisleikkaus. Siinä näkyvät tietyllä ajanjaksolla tulleet menot ja tulot. Tulos voi tietenkin olla plussalla tai miinuksella.

Tase on yrityksen taloudelle kuin poikittaisleikkaus. Siinä näkyy tietyn hetken rahatilanne, ja näkökulma on täysin erilainen kuin tuloslaskelmassa.

Mitä tase tarkastelee?

Tase erittelee yrityksen rahojen lähteen ja kohteen: Vastaavaa-puoli kertoo, missä rahat ovat (tilillä, laitteissa, omaisuudessa). Vastattavaa-puoli kertoo, mistä rahat ovat tulleet (liikevoittona, sijoituksina).

Tase on siis kuin valokuva ruuhkaisesta moottoritiestä. Voimme lajitella autot sen mukaan, mistä ne ovat tulleet, tai sen mukaan, mihin ne ovat menossa. Määrä on tietenkin sama, mutta katselukulma ja lajitteluperuste muuttuvat.

Kirjanpitäjät, menikö selitykseni putkeen?

Haluatko ahteristaksi?

Postasin äsken kirjanpidosta, joka mielestäni "on ahterista".

Ensimmäiseksi jäin miettimään, että taidan käyttää tuota ilmaisua aika usein. Kyllä: "ahterista"-haulla löytyy blogista useampikin postaus.

Toiseksi mietin, että "ahterista" kuulostaa ammatilta tai luonnehdinnalta. Vähän niin kuin barista tai fashionista.

Haluatko ahteristaksi? Oletko sosiaalinen ja ihmisten kanssa toimeentuleva? Lähetä kuvallinen hakemuksesi meille.

Kolmanneksi mietin, että nyt kannattaa ehdottomasti mennä nukkumaan. Postausten laatu on surkastuu kuin hampunkasvattajan haaveet ratsiassa.

Täten lopetan kirjanpidon. Kiitos ja hei!

Olen töiden ohella opiskellut hieman kirjanpitoa, ja se on kyllä ahterista. Tuloslaskelma on aivan selvä asia, mutta mikä pahus on tase?

Ohessa on lainaus Wikipediasta.

Kirjanpitoasetuksessa määritellään Suomessa käytettävä taseen kaava, joka on pitkälti sama kuin muissakin maissa ja kirjanpitokäytännöissä käytetty taseen kaava. Taseessa yrityksen omistama omaisuus listataan Vastaavaa-otsikon alle, kun taas yrityksen velat listataan Vastattavaa-otsikon alle.

Yrityksen vastaavaa ovat esimerkiksi erilaiset aineettomat ja aineelliset hyödykkeet, sijoitukset, vaihto-omaisuus, saamiset, rahoitusarvopaperit ja rahat sekä pankkisaamiset. Vastattavia ovat puolestaan yrityksen oma pääoma (ja erinäiset rahastot), voittojen ja tappioiden kertymä, varaukset ja vieras pääoma.

Opettajatkaan eivät ole osanneet selittää minulle sitä, miksi hiivatissa vastaavan ja vastattavan on oltava samansuuruiset. Jos yrityksellä on enemmän velkaa kuin omaisuutta tai toisinpäin, niin eivätkö taseen eri puolet voi olla erisuuruiset?

Aina kun esitän tämän kysymyksen, ihmiset katsovat minuun omituisesti, mutta kukaan ei silti osaa kertoa ratkaisua. (Mieleeni tulee kaksi selitystä ihmisten kummalle ilmeelle: 1. Olen kuin se pikkulapsi, joka huomasi, ettei keisarilla ole uusia vaatteita, vaan hän on alasti. 2. Olen kuin se pikkulapsi, joka kysyy, mistä lapset tulevat, eikä kukaan kehtaa selittää.)

Rakkaat lukijat, auttakaa nyt tyhmää. Matematiikkaa ymmärrän hyvin, mutta kirjanpito on käsityskykyni ulkopuolella.

Tai toisaalta, minähän voin lopettaa koko kirjanpidon käytön. Täten siirrän yritykseni raha-asiat pois verottajan ja kirjanpidon ulottuvilta ja ryhdyn mittaamaan tulosta biometrillä ja astrologisella numerologialla.

Kirja-arvostelu: Gurumarkkinointi

Jari Parantainen ja Antti Apunen Gurumarkkinointi-blogista pyysivät minua lukemaan ennakkoon heidän tulevan kirjansa käsikirjoituksen.

Yritin teeskennellä kiireistä bisnesnaista, jolta löytyy ensimmäinen vapaa aika maaliskuulta.

Tosiasiassa luin käsiksen välittömästi. Tässä havaintoni.

Kolme kehuttavaa piirrettä kirjassa:

1) Varma laatu
Kirja oli tietenkin ammattikirjoittajien taattua tavaraa. Kieli on luontevaa, elävää ja helppolukuista, ja kirjan ajatukset ovat oivaltavia. Pidän Jarin ja Antin napakasta ja joskus kärkevästäkin tyylistä, jossa on kuitenkin omakohtaisuutta mukana.

2) Arkeen sovellettavaa tavaraa
Jari ja Antti olivat nähneet vaivaa ja soveltaneet psykologisia ja sosiologisia tutkimuksia arkibisnekseen. Tarinat ja tutkimukset eivät jää ilmaan, vaan niille löytyy kiinnekohta suomalaisen asiantuntijan arjesta.

3) Paljon uusia tarinoita
Rakastan tarinoita, ja niitä kirja on täynnä. Kaiken lisäksi suurin osa kertomuksista on uusia. Lukijan ei tarvitse pelätä, että kohta tulee juttu professorista, joka laittoi kiviä lasipurkkiin havainnollistaakseen ajankäyttöä. Kirjan tarinat jäävät mieleen esimerkkeinä erilaisista toimintamalleista.

Kolme kehitettävää piirrettä kirjassa:

1) Ajoittain tuttuja juttuja
Gurumarkkinointi-blogin ahkerana seuraajana valtaosa kirjasta oli tuttua sisältöä. Niinpä suosittelen, että kaikki blogia lukeneet jättävät paperikirjan väliin ja hankkivat vasta sähköisen version. Sähköisen version klikattavista linkeistä saa kätevää lisähyötyä.

2) Lähdeviitteiden tulva
En olisi kaivannut kaikkia yksityiskohtaisia lähdeviitteitä tekstiin, mutta myönnän, että potentiaalinen lukijakunta (tai ainakin insinöörit ja skeptikot) tarvitsevat niitä. Tosin kirjan graafikko ja kustannustoimittaja etsivät paraikaa hyvää tapaa esittää lähteet, joten valmiissa kirjassa viittauksilla tulee olemaan pienempi painoarvo kuin käsiksessä.

3) Enemmän listoja
Kirjan lopussa oli esiintyjän muistilista, joka oli pahuksen toimiva. Vasta siinä vaiheessa huomasin, että listoja olisi saanut olla enemmänkin. Ne ovat kuitenkin helposti omaksuttavia ja tiivistettyjä paketteja käytännön vinkeistä.

Kokonaisuudessaan lukukokemus jäi vahvasti plussan puolelle. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille myyjille, markkinoijille, yrittäjille, asiantuntijoille ja sellaisiksi haluaville. Mene Talentumin kirjakauppaan tätä kautta, niin saat alennuksen.

Brändikirja lähti vihdoin painoon!

Jes! Brändikirjani lähti eilen painoon. Homma on hieman viivästynyt, koska WSOYprossa on ollut henkilöstövaihdoksia ja lyhyitä poissaoloja. Eipä tosin itsellänikään olisi ollut aikaa tarkistaa käsikirjoitusta viime vuoden puolella, joten viivästys helpotti hieman jouluruuhkaani.

Painaminen kestää nelisen viikkoa: helmikuussa pääsemme käsiksi tuoreeseen kirjaan.

Opus on ennakkomyynnissä WSOYpron kirjakaupassa. Ohessa on pieni ote käsikirjoituksen siitä luvusta, jossa käsittelen brändin ulkoisia puitteita:

Miltä brändi näyttää?

Vakio-ohjeeni huippuammattilaisille on selkeä: pukeudu niin kuin muutkin alallasi, mutta lisää jokin näkyvä särmä. Jos puhut johtoryhmille, tarvitset ilman muuta liituraitapuvun. Lisää siihen esimerkiksi pinkki kravatti ja pinkki taskuliina, niin et huku massaan. Naiskonsultti voi käyttää liituraitajakun ja -hameen kanssa punaisia sukkahousuja. Jos vihaat kirkkaita värejä, voit antaa tatuoinnin näkyä kauluksen alta tai festarirannekkeen vilahtaa hihansuusta.

Hyvä keino erottumiseen ovat voimakkaat värit, jos satut pitämään niistä. Punainen jakku tai puvuntakki on dynaaminen, ja pienemmän määrän väriä saat laukusta tai kengistä. Jos asusi on neutraali, silmälasien kannattaa olla jotain muuta kuin ohutsankaiset ja näkymättömät.

Muista, että erottuminen ei saa olla itsetarkoitus, vaan oma persoonasi ratkaisee, millä tavalla nouset esille. Jos inhoat näkyviä kravatteja, jätä ne kauppaan ja hanki erikoinen salkku tai voimakas kampaus. Oleellista on vapauttaa itsensä ja löytää itsestään se omintakeinen piirre, joka erottaa sinut muista. Naisjohtajan ei tarvitse pukeutua kuin mieskollegansa, vaan hän saa kyllä käyttää vaaleanpunaista.

Jos olet graafikko, älä käytä mustaa asua ja mustasankaisia laseja, sillä kaikki muutkin graafikot tekevät niin. Vaihda mieluummin vaikkapa täysvalkoisiin vaatteisiin tai voimakkaaseen printtikuvioon. Jos et erotu, et voi olla henkilöbrändi.

Joskus ihmisen persoona tai fyysinen olemus jo sinällään riittää erottumiseen. Paavo Lipponen erottuu koollaan ja jäyhyydellään, ja Anna Eriksson pienuudellaan ja siroudellaan. Jos siis satut olemaan yksijalkainen, kaksimetrinen tai kolmikätinen, et enää tarvitse kirkkaita värejä tai omituista kampausta.

Muista myös, että erottumisen täytyy olla asiakasta kunnioittavaa. Johtoryhmän eteen ei mennä verkkareissa, eikä kampaaja kohtaa asiakastaan tukka rasvaisena. Moinen käytös olisi lähinnä loukkaavaa.

Toinen tärkeä muistutus on, että erottumisen täytyy olla perusteltua. Sen täytyy tukea viestiäsi ja persoonaasi. Esimerkiksi filosofi Esa Saarinen on viisas erottautuja. Hänen pukeutumisensa pantterikuvioisine kravatteineen ja vaaleanpunaisine puvuntakkeineen on mieleenjäävää mutta myös motivoitua. Jos ihminen puhuu luovuudesta ja oman ajattelun vapauttamisesta, olisi aika omituista pukeutua liituraitaan. Esa Saarisen pukeutuminen tukee täysin hänen imagoaan ja henkilöbrändiään.

Viimeinen muistutus pukeutumisesta on asun mukavuus, istuvuus ja käyttökelpoisuus. Jos housut ovat liian matalavyötäröiset ja jakku liian lyhyt, joudut koko ajan varomaan, ettei rekkamiehen vauhtiviiva vilku. Jos taas olet hätäpäissäsi lyhentänyt lahkeita ilmastointiteipillä tai hakaneulalla, voit olla varma, että viritelmä laukeaa juuri pahimmalla hetkellä. Sen kerran kun olet mennyt valitsemaan juuri sen asun, jossa housut putoavat jalasta tai sauma on ratkennut, älä yritä väkisin piilotella ongelmaa. Voit jopa kertoa osallistujille tilanteen ja nauraa sille itsekin. Olen joutunut tähän tilanteeseen liian monta kertaa, mutta yhteinen nauru on aina parempi vaihtoehto kuin epätoivoinen piilottelu. Kätkemisyritykset saavat osallistujat seuraamaan kiinnostuneena housujen putoamista eikä sinun esitystäsi.

Pukeutumiseen liittyy tietysti myös muu ulkonäön korjailu. Joku käy plastiikkakirurgilla, toinen värjää hiuksiaan ja kolmas valkaisee hampaansa. Ymmärrän hyvin, että plastiikkakirurgin oman naaman kuuluukin näyttää hieman pinkeältä. Sehän on vain myyntituotteen mainostamista.

Sen sijaan jos ilmeikkyydelläsi on iso merkitys ammatissasi – jos siis olet esimerkiksi kouluttaja, näyttelijä, laulaja, koomikko tai mainoskasvo – älä missään nimessä mene tekemään nassullesi mitään. Kun ihminen käy leikkauksissa tai botox-ruiskeilla, hänen ilmeensä kuihtuvat. Hymystä tulee niukka ja kireä, silmistä puuttuvat naururypyt ja otsa on ilmeetön kuin muoviämpärin kylki. Toisten on vaikea tulkita sinua, koska he eivät näe aitoja ilmeitä, jotka tukisivat viestiäsi.

Sen sijaan voit värjätä tukkaasi, pidentää ripsiäsi ja valkaista hampaasi, kunhan tulos on edes siedettävän luonnollinen. Tällaiset muutokset eivät vaikuta ilmeikkyyteesi millään lailla.

Satuin nyt poimimaan tähän jakson ulkoasusta, mutta kirjan pääviestit ovat seuraavat:

1. Ensin pitää olla osaaminen. Vasta sen päälle voi rakentaa brändin.
2. Brändin pitää olla aito, ja sen pitää perustua ihmisen omalle luonteelle - ei siis millekään keksitylle kikalle.

Äänestä entistä aktiivista UIMAMAISTERIA!

Facebook on huomannut, että puhun partiokavereiden kanssa usein partiosta. Niinpä sain silmilleni seuraavan FB-mainoksen:

Jos pyrkisin eduskuntaan, en taatusti mainostaisi olevani "entinen aktiivinen PARTIOLAINEN" saati käyttäisi iskulausetta "Olen valmis!". Vaalimainoksessa on monta erityyppistä epäkohtaa:

1. Suuraakkoset ovat huutamista, ja ne hyppivät silmille*.
2. Partioaate on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton. Niinpä osoittaa huonoa makua ratsastaa politiikassa ex-partiolaisuudella. Toki partiolaisuuden voi mainita jossain nettisivun lisätiedoissa, mutta en pidä lainkaan siitä, että se on pääväite.
3. Sanapari "Entinen aktiivinen" on joka tapauksessa luotaantyöntävä, olipa kyse mistä tahansa taustasta.
4. Partiolaisten "Ole valmis" -tunnuksen käyttö - edes mukailtuna - on myös varsin epäilyttävää.

Alho-Törröstä mukaellen voisin itsekin tehdä seuraavanlaisen mainoksen:

* Edit klo 15.32: Puhumattakaan kolmesta peräkkäisestä huutomerkistä.

Käsittämätön yllätys! Vau! Vain Iltasanomilta!

Mieletöntä! Tämän päivän Iltasanomat uutisoi, että "kannattaa asua K-kirjaimella alkavalla paikkakunnalla", koska jättipotit osuvat usein Kotkaan, Kangasniemelle, Kalajoelle ja Kauhajoelle.

Vau! Käsittämätön mysteeri!

Itse asiassa myös suurin osa suomalaisista sihteereistä asuu k-alkuisilla paikkakunnilla. Samoin suurin osa autistilapsista syntyy k-alkuisille paikkakunnille. Lisäksi on todennäköistä, että hevostilat ovat keskittyneet k-alkuisille paikkakunnille.

Tämä mystinen k-vetovoima johtuu siitä, että suomen kielessä sanat sattuvat alkamaan usein k-kirjaimella. Niinpä myös kaupunkien ja kuntien nimet alkavat k:lla. Kun kurkkaa kuntalistausta, siellä on k-kirjaimilla alkavia kuntia 62 kpl, kun kuntia kaikkiaan on noin 350.

Tätä Iltasanomien toimittajan älynväläystä lukiessa ei voi tajuta, miksi freelancertoimittajien tuntihinta iltapäivälehdille on kalliimpi kuin muille lehdille. Laadusta ei ainakaan ole kyse. Vai johtuuko se siitä, että toimittaja haluaa hieman lisää liksaa siitä, että hän pilaa maineensa kirjoittamalla huuhaajuttuja huonoihin lehtiin?

"Osaan kyllä ajaa autoa, mutta..."

Kuulin aamulla junassa kahden naisen juttelevan:

"Kyllä mä ihan tykkään auton ajamisesta, mutta mua aina pelottaa ne muut autot."
"Joo. Onneksi moottoritiellä on paljon helpompaa."
"Niin mutta sielläkin on niitä muita autoja. Mä osaan kyllä ajaa, mutta ne muut autot..."

Tuohon ei voi enää lisätä mitään. Liikenneturvallisuushan on aina kiinni muista autoista.