Blogiarkisto 2011

Runosuoli

Kävin lasten kanssa aamupalalla Rossossa. (Aamupala alkoi kello 11, ja se sisälsi pitsaa ja ranskalaisia. Olemme rappiolla.)

Rossossa silmään osui maailman ontuvin runonpätkä:

Mamma Rosso
laittaa monesta - Pukki
tulee keittiön ovesta

Mitä hiivattia? Mitä tarkoittaa sanonta "laittaa monesta"? Laittaa ruokaa monesta ainesosasta?

Sitä paitsi koko pätkässä ei ole rytmiä, ei perusteltuja säkeitä, ei loppusointua, ei kielioppia, ei järkeä. Luulisi, että edes yksi asia olisi kunnossa.

Jos Rosson mainoskirjoittaja ei osaa kirjoittaa rytmistä tekstiä, olisi järkevämpää todeta yksinkertaisesti vaikkapa tähän tapaan: "Mamma Rosso tekee niin hyvää ruokaa, että pukkikin tulee sisään keittiön ovesta."

Nähtävästi on järkeä painattaa kalliita neliväritötteröitä pöytiin tuhansilla euroilla, mutta ammattikirjoittajaan ei viitsitä investoida muutamaa satasta. Näen punaista mainoskirjoittajien ammattikunnan puolesta.

Ensi jouluna Rosso voi vapaasti valita mainoslauseensa seuraavista runonpätkistä. En veloita niistä mitään.

Ylensyönnistä kertova runo:

Pukki syö vain Rosson ruokaa,
kinkun kanssa minttua.
"Lumi pois mun eestä luokaa,
en voi nostaa kinttua."

Henkilökemiaan tukeutuva runo:

Pukki nostaa lasiaan:
"Saanko maistaa ihan vähän?"
Mamma menee asiaan:
"Kaulimen lyön naamaas tähän."

Oma suosikkini:

Pukki kertoo huolensa:
"Täss' on huonot puolensa -
ontuu runo Rosson Mamman
pahemmin kuin askel ramman."

Täytynee palata töihin, koska lomalla olo on henkisesti näin raskasta.

Puolueetonta tiedonvälitystä JSN:n tapaan

Tein alkuvuodesta kantelun Julkisen sanan neuvostolle, koska laatulehti Hymy oli editoinut keskustelupalstaansa vääristellen. Innoitus kanteluun oli syntynyt Anssi Kelan Hymy-postauksesta. Testasin silloin itsekin tässä blogissa Anssin kuvailemaa Hymyn puolueellista sensuuria.

Tein JSN:lle kantelun, koska alue oli epäselvä. Lehti vastaa ilman muuta siitä, että toimituksellinen aiheisto on puolueetonta (edes näennäisesti), mutta miten on lukijakommenttien laita? Koskevatko journalistin eettiset ohjeet myös lehden keskustelupalstaa, vai saako sitä editoida ja sensuroida puolueellisesti? Näihin kysymyksiin halusin saada vastauksen.

JSN:n vastaus tuli ennen joulua. Minä petyin.

JSN:n mukaan lehti saa vapaasti päättää, mitkä keskustelupalstan viesteistä julkaistaan. Näin on siitä huolimatta, vaikka tuloksena olisi äärimmäisen puolueellinen kuva lukijoiden mielipiteistä tai vaikka kommenttien poistolla pyritään peittelemään omia virheitä. Tämä JSN:n ratkaisu ei ehkä ole aivan omiaan tukemaan puolueetonta kuvaa mediasta.

Hymyn päätoimittaja Mika Lahtonen oli vastineessaan kertonut, että Hymy pyrki poistamaan kommentteja "vain erittäin painavista syistä, esimerkiksi jos kyseessä oli ollut alatyylinen haistattelu". Lahtosen mukaan oli "vahinko", että myös asiallisia kriittisiä kommentteja oli poistettu. (Tämä sattumanvarainen "vahinko" oli muuten tapahtunut useammalle asialliselle kriittiselle kommentille peräkkäin.)

Tämä on jänskä juttu. Hymyn palstalla on yhä näkyvissä vastenmielisiä kommentteja kuten "Haistakaa nyt saatana vittu Hymyllä on oikeus sensuroida niin paljon kuin haluttaa", mutta se ei selvästikään ole Hymyn mielestä alatyylistä haistattelua. Ainakaan se ei kohdistu lehteen, joten sen voi jättää näkyviin.

Ymmärrän kyllä eron toimituksellisen aineiston ja keskustelupalstan välillä, mutta pidän silti sekä JSN:n päätöstä että Hymyn toimintaa moraalisesti äärimmäisen arveluttavana. Tiedotusvälineiden imagoa ei paranna lainkaan se, että ne pääsevät epäeettisestä toiminnasta kuin pässi portista - ja kaiken lisäksi säälittävällä selittelyllä.

Disclaimer 1: En ole Anssi Kela -fani. Minulla ei ole yhtään hänen levyään tai kirjaansa, enkä ole koskaan käynyt hänen keikallaan. Fanitan kyllä kovasti hänen blogiaan.

Disclaimer 2: Periaatteessa minulle pitäisi olla samantekevää, mitä jokin roskalehti puuhaa. En ole koskaan kuvitellutkaan, että Hymy edustaisi laatujournalismia. Siinä kuitenkin ylittyy raja, kun tiedotusväline on olevinaan puolueeton ja antavinaan vastineita - ja JSN hyväksyy kaiken tämän.

Jos JSN päästää roskalehden näin vähällä, mitä se tekee, jos Hesari tai Aamulehti syyllistyy vastaavaan? Isoilla lehtitaloilla on paljon enemmän vaikutusvaltaa kuin Hymyllä.

Onko JSN tulevaisuudessa vain päänsilitysorganisaatio, jonka tehtävänä on keksiä selityksiä sille, miksi lehdistön epäeettinen toiminta on ihan OK? Tai onko JSN:n tehtävänä laatia niin ylimalkaisia ohjeita, että ne eivät ota kantaa itse ongelmaan - puolueelliseen sensuuriin?

Nyt kannustan kaikkia viestintävälineitä lähtemään JSN:n suosittelemalle linjalle: lehden keskustelupalstan ylläpitäjän kannattaa ilman muuta poistaa lehteä solvaavat kommentit ja jättää näkyviin vain vastapuolta halveksivat kommentit. Jos joku kritisoi toimintaasi, niin kerrot, että sinulta vain pääsi "vahinko" ja että toiminnallesi on JSN:n siunaus.

Kyllä tällä saadaan Suomen media-ala nousuun.

Kiinnostava, hauska ja nolo

Olin syksyllä mukana Tomi Suojoen haastattelututkimuksessa nimeltä Digitaalinen markkinointi murroksessa - blogien käyttö yritysten markkinointiviestinnän välineenä. Tutkimus oli Tomin opinnäytetyö, jonka hän teki Haaga-Helialle.

Opinnäytetyö rakentui kvalitatiivisten haastatteluiden pohjalle. Muut haastatellut olivat Jari Parantainen ja Riku Vassinen. Olin siis päässyt aika kovaan seuraan.

Luin juuri Tomin opinnäytetyön läpi ja tein kolme erilaista huomiota: kiinnostavan, hauskan ja nolon.

Kiinnostavaa oli huomata, kuinka raivostuttavan samanmielisiä me kaikki olemme olleet bloggaamisen hyödyistä:

• Asiantuntijaimago kasvaa.
• Asiantuntijuus paranee.
• Tunnettuus lisääntyy.
• Asiakastyytyväisyys paranee.
• Kirjojen teko helpottuu.
• Bloggaaminen on lähes riskitöntä.

Hauskaa oli huomata, että kenelläkään meistä ei ollut kirjoitettua blogin strategiaa, vaikka kaikki vakuutimme bloggaamisen olevan tärkeää.

Onko siis sittenkin niin, että tärkeitä asioita voi tehdä hyvin, vaikka niitä ei suunnittelisikaan?

Sen sijaan noloa oli huomata, että muut selvittivät haastattelunsa reilussa tunnissa, mutta oman haastatteluni pituus oli lähes kaksi tuntia.

Tehokkuus, miksi juokset minua karkuun?

Seuraavan kirjani kansi

Tytti Heikkinen mainitsi blogissaan Fabion. Kaikki popkulttuurin fanithan tuntevat tuulitukka-Fabion, joka on rintalihasten ritari ja korniuden kalifi.

Olinkin jo miettinyt, millainen olisi tulevan kirjani kansi, mutta nyt asia on päätetty. Kuvitelkaas, jos seuraava kansi näyttäisi fabiomaiselta. Siinä olisi varma myyntimenestys.

Ainakin se pistäisi silmään bisneskirjallisuuden hyllystä kuin paljettikasukka pääsiäismessussa.

Perustaidot kaikessa, huipputaidot yhdessä

Eilisen postaukseni kommenteissa Timo Rainio pohti kiinnostavaa teemaa:

- - kun jonkun asian hallitsee, usein vasta [sitten] ymmärtää sen merkityksen ja näkee mihin kaikkeen se liittyykään. Ja vastavuoroisesti, jos asia ei pätkääkään kiinnosta, on helppo ulkoistaa se "asiantuntijoille" ja samalla helposti ulkoistaa sen taidon tuomat hyödyt myös jollekin toiselle.

Hyvää analyysia. Ei missään olennaisessa osaamisessa kannata heittäytyä niin ääliömäisen taitamattomaksi, että ei osaa edes perusteita itse. (Huomaattehan, että tämä perustietojen vaatimukseni koskee vain olennaisia osaamisen aloja. Sen sijaan horoskoopeista ei tarvitse osata edes perusteita.)

Iso kysymys onkin kaksiosainen:

1) Mitkä ovat niitä olennaisia osaamisen lajeja?

2) Miten määrittelemme perustaidot ja -tiedot?

Poimin kysymyksiini vastauksen lukiosta. Jos osaa lukion oppimäärän kahdeksikon arvoisesti, hallitsee perusteet lähes kaikista olennaisista osaamisen aloista.

(Tosin lukion oppisisällöistä pitäisi olla enemmän kansalaiskeskustelua. Oma kantani on, että sieltä puuttuu taloustietoja ja yrittäjyyttä sekä sosiaalisten tilanteiden harjoittelua. Lisäksi hajauttaisin liikunnan pienemmiksi paloiksi pitkin viikkoa.)

Tässä kohtaa on muuten helppo astua Timon kuvaamaan harhaan:

Veikeää tässä "tarpeellista vaiko ei" -keskustelussa (koulussa, työssä ja vähän kaikkialla) [on se,] kuinka tuo tarpeellisiin ja ei-tarpeellisiin taitoihin luokittelu riippuu niin paljon omista taustoista ja kokemuksista.

Aivan totta. Jostain syystä se oma osaamisen ala on aina tärkein ja tarpeellisin. Olen aivan varma, että jopa horoskoopin laatija pitää työtään olennaisena erityisosaamisena, josta kaikkien pitäisi osata perusteet.

Lukion oppimäärällä ei tietenkään elämässä pitkälle pingota, koska perusteiden lisäksi tarvitaan syvällistä osaamista joltain alalta. Sen alan voi sitten valita oman kiinnostuksen tai taipumusten mukaan.

Menestyjän resepti on yksinkertainen:

Huipputaidot yhdestä tärkeästä, perustaidot kaikesta olennaisesta, nollataidot kaikesta turhasta.

Resepti on helppo, mutta sen toteuttaminen on pirun vaikeaa.

Välikatsaus projekteihin

Näin vuoden lopulla on hyvä tehdä väliaikakatsausta meneillään oleviin hankkeisiini.

1. Kookosprojektini päättyi etuajassa. Pidän nykyään kaikista kookosherkuista, jopa Bountysta.
2. Tammelle tehtävä kunnonkohotushanke alkoi vasta nelisen viikkoa sitten, ja nyt jo on kaksi kiloa pudonnut. (Aika hyvin, sillä välissä oli viikon mässäilyloma.) Kunnon kohenemisesta en tosin vielä osaa sanoa mitään.
3. Graduani en ole tehnyt pätkääkään. Tapaan gradunohjaajani Leif Åbergin tammikuun alussa, joten siihen mennessä pitää olla enemmän tavaraa valmiina.
4. Viestintäpäällikön koulutusohjelman lopputyö on jäänyt ihan hyvään vaiheeseen, mutta en ole pitänyt ohjaajaani Santtu Toivosta ajan tasalla. Tässäkin täytyy skarpata.
5. Kokousten 7 kuolemansyntiä -kirja etenee. Käsiksen ekan version pitää olla valmiina 2.1., minkä vuoksi välipäivät menevät kirjoittamisen merkeissä.
6. Nörtin esiintymisoppaan kirjoittaminen siirtyi keväälle. Meillä on Jannen kanssa sopimatta kirjoitusaikataulu, mutta olen jo joitain päiviä varannut helmikuulta.
7. Tolkku blogiin -tuotteistusprojektini pilotti meni tosi hyvin, mutta olen ollut laiska lahna enkä ole markkinoinut pakettia potentiaalisille asiakkaille. Olen tehnyt yrittäjän perusmokan: olen aikatauluttanut kalenterini vain nykyisille asiakkaille enkä jättänyt tilaa uusasiakashankintaan. Sama saamattomuus pätee toiseen uuteen tuotteeseen, Joku tolkku -kirjoitusvalmennukseen.

Saldo on surkea. Kahdeksasta hankkeesta yksi (helpoin) on päättynyt etuajassa, neljä on hyvällä mallilla ja kolme on säälittävässä tilassa.

Olen yhtä tehoton kuin EU-hanke tai Tekes-rahoitteinen projekti.

Blogimarkkinointi on tullut painosta!

Lähden kohta hakemaan yhtä synttärilahjaani: Blogimarkkinointi on tänään tullut painosta. Kivaa!

Kustantaja on Talentum, mutta painotyön on tehnyt hämeenlinnalainen Karisto. Niinpä opukset odottavat minua vain kivenheiton päässä.

Haen muksut samalla tarhasta, joten palaan linjoille taas alkuillasta Pikku Kakkosen aikaan.

Se parempi oikolukuohjelma

Wordin oikolukuohjelma on melko alkeellinen. Se tuottaa tekstiin virheitä, joita sitten saa käsipelillä korjata. (Outi Lammi on muuten kirjoittanut hyvän ohjeen niille, jotka painivat Wordin väliviivavirheiden kanssa.)

Olen miettinyt, voisiko Wordin oikolukua kehittää paremmaksi. Tarvittaisiin siis lisää loogisia sääntöjä, joilla Word tunnistaisi tietyt epäselvät kielenpiirteet ja joko korjaisi ne automaattisesti tai ehdottaisi parannusta.

Olen tehnyt listan niistä kielen ilmiöistä, joita pitäisi välttää asiateksteissä. Nämä haluaisin mukaan Wordin oikolukuun.

Disclaimer: Käytän Wordia harvoin, joten osa näistä kielenpiirteistä saattaa jo olla sen oikoluvussa valmiina. Toivottavasti edes osa on kuitenkin sellaisia, että niitä voi hyödyntää Wordin kehitystyössä.

1) Liian pitkät virkkeet ja lauseet

Ylipitkät virkkeet ja lauseet ovat tuskaisia lukea. Unelmieni Word huomaisi, jos virkkeessä on yli 20 sanaa tai lauseessa yli 10 sanaa. (Jos saisin päättää, nämä sanamäärät olisivat vieläkin pienemmät.)

Usein ylipitkän virkkeen voi katkaista seuraavista kohdista:

Unelmieni Word huomaisi nämä ja ehdottaisi korjausta, jos virke on ollut liian pitkä.

2) Minen-muotojen ketjut

Osaamisen kehittämisen johtamisen varmistaminen ja auditoimisen hyväksymisen varmentaminen ovat kamalaa kieltä.

Haaveitteni Word huomaisi teonsanojen minen-ketjut ja huomauttaisi niistä kirjoittajalle. Se sallisi vain yhden minen-muodon kerrallaan, ja lopuista se valittaisi ärsyttäväksi animoidulla klemmariukolla.

3) Toisteisuus

Johtajan johtamistyön johtajuutta ei kestä kukaan. Unelmieni Word ilmoittaisi, jos sama kantasana toistuu samassa lauseessa kolme kertaa tai useammin. Se osaisi ehdottaa tilalle synonyymejä sanastonsa pohjalta.

4) Vierassanat

Implisiittiset iteroinnit ja eksplisiittiset entropiat ovat ahterista. Toiveitteni Word hyväksyisi yhden tai kaksi vierassanaa per tekstikappale, mutta sen jälkeen se alkaisi huomautella niistä.

Lisäksi haaveitteni Word antaisi kaikki kielioppihuomautuksensa ensin neutraalisti ja vähitellen yhä sarkastisemmin. Jos kirjoittaja tekee saman virheen jatkuvasti, Word menettäisi hermonsa:

Kuinka pässi täytyy ihmisen olla, jos ei tajua yksinkertaisia ymmärrettävyyden lakeja? Ansaitsetko edes työpaikkaasi? Minä kaadan koko Windowsin, jos sinä et ota tätä hommaa tosissasi!

Sellaisen Wordin oikoluvun minä haluaisin.

Kaino syntymäpäivätoive

Sain tekstiviestin hyvältä partiokaveriltani Liisalta. Viestissä oli upea runo, jonka viimeiset säkeet kuuluivat näin:

Toivottavasti saat tänään paljon kakkua,
eikä hiuksiisi tule lisää takkua!

Tämä oli niin lyyrinen kokonaisuus, että haluaisin mieluusti samanlaista lisää. Jos siis runosuonesi sykkii, voit purkaa luovuuttasi kommentteihin.

Olen kiitollinen jokaisesta riimitelmästä, joka on yhtä herkkä ja eleginen kuin Liisan.

Minä en sitten tajua insinöörien ajattelua

Suuresti arvostamani Jussi Kari (puoliksi juristi, puoliksi kuutti) tilasi minulta postauksen. Aiheeksi hän asetti kiinnostavan ilmiön: monet ihmiset määrittelevät itsensä niiden asioiden avulla, joista he eivät tajua mitään.

Miksi hiivatissa kenenkään kannattaa tunnustaa tietämättömyytensä? Eikös tieto ole hyvä juttu?

Aihe tuli Jussin kanssa puheeksi lad-ilmiöstä. Brittien lad-kulttuurissa on nimittäin coolia olla tietämättä asioista. Tietämättömyys ei ole ladien mielestä naurettavaa vaan hauskaa. Lisäksi on erityisen hienoa kohautella olkiaan asioille, joita tavikset pitävät tärkeinä. Sillä saa kasvatettua ylemmyydentunnetta, ja ah se balsamoi egoa.

Ladit ovat idiootteja, mutta fiksunkin ihmisen kannattaa tarkoituksellisesti viestiä, ettei tiedä jotain. Itseään voi profiloida paitsi sitoutumalla johonkin tietoon myös sanoutumalla irti jostain. Tähän on kaksi tapaa:

1) Sanoudu irti asioista, joita pidät typerinä.

Minä en tiedä mitään horoskoopeista enkä kilpaurheilusta. Tietoni niistä ovat mitättömiä, enkä edes halua kasvattaa osaamistani, koska aihepiirit eivät kiinnosta minua. Jos käyttäisin puoli päivää, saisin juuri ja juuri muisteltua paperille kaikki horoskooppimerkit tai SM-liigan lätkäjoukkueet.

Olen muuten analysoinut, että suurin osa Porin Jokereista on sonneja tai kalamiehiä.

2) Sanoudu irti asioista, joita kannattaa sanoutua irti profiloitumisen vuoksi.

Olen moneen otteeseen naureskellut insinööreille tässä blogissa. Oikeasti kuitenkin tykkään numeroista ja teknisestä ajattelusta.

Nyt tulee salaisuus: vähältä piti, ettei minustakin tullut insinööri. Kirjoitin aikanaan laudaturin pitkästä matikasta tekemättä kertaakaan läksyjä. Olen vanhoilta koulutuksiltani merkonomi ja rakennuspiirtäjä. (Tämä on sitten vain meidän kesken. Älä puhu asiasta eteenpäin.)

Miksi pahuksessa väitän, että en tajua mitään numeroista tai tekniikasta?

A) En halua ohjata keskustelua numeroiden ja tekniikan suuntaan, koska viestintä ja vaikuttaminen on kiinnostavampaa.

B) En ole opiskellut teknisiä teemoja keskiastetta pitemmälle, joten oikeasti en osaa keskustella niistä. Tyydyn vain ihailemaan Petteri Järvisen perehtyneisyyttä teknisten vimpainten ominaisuuksiin.

C) Kukaan ei voi olla kaikkien alojen ammattilainen. Olen keskittynyt viestintään ja vaikuttamiseen, joten jätän suosiolla tekniikan ja numerot muille - ja kerron sen avoimesti. Tästä muuten syntyy vertailun illuusio. Kun nostat esiin pienen pullan (tai osaamisen) ja asetat sen pöydälle ison pullan (tai osaamisen) rinnalle, iso vaikuttaa entistäkin isommalta.

D) Kun keskityn yhteen asiaan, pystyn kehittymään siinä paremmaksi. Minun ei tarvitse yrittää päteä insinööritaidoissa, joten voin keskittyä kehittämään viestintäosaamistani ja -kokemustani. En yritä leipoa pientä pullaa isommaksi, vaan suurennan sitä isompaa pullaa entisestään.

E) Koska en tajua tekniikasta mitään, voin huoletta paljastaa, etten löytänyt iPhonestani roaming-estoa (kiitos Pietarille avusta) saati näppäinlukkoa (kiitos Hannalle avusta). Avun pyytäminen on paljon helpompaa sellaisesta asiasta, josta ei ymmärrä mitään, kuin sellaisesta, josta on kertonut ymmärtävänsä paljonkin.

Minä en sitten tajua insinöörien ajattelua.